Metsästysseurojen maanvuokraus

Metsästysseuran tärkein omaisuus on niiden metsästyksenoikeuden vuokrasopimukset. Ilman metsästysalueita monet metsästysseurat olisivat turhia. Suomessa metsästysoikeus on sidottu maanomistukseen. Maanomistaja voi päättää itse kenelle antaa oikeuden metsästää maillaan. Suomessa on hyvin harvalla ihmisellä on niin paljon maata itsellään, että maanomistaja voisi omilla maillaan harrastaa järkevää metsästystä. Keskimäärin metsänomistajan alueen koko on noin 32ha. Pienikokoisia, alle 20 hehtaarin metsätiloja on lukumääräisesti selvästi eniten. Suomalainen metsänomistaja on keskimäärin yli 60-vuotias ja hän omistaa 45 hehtaaria metsää. Suomessa on vain 73 henkilöä, jotka omistavat metsää yli 1000 hehtaaria. Tilarakenne on muutoksessa: tällä hetkellä syntyy lisää sekä pieniä, alle 10 hehtaarin tiloja että suuria, yli 100 hehtaarin tiloja. Pirstoutumisen syynä ovat tavallisesti perinnönjaot. Metsästysseuran kannalta on olennaista huomoioida, että maanomistus pirstoutuu ja maanomistajat vanhentuvat, eivätkä nykyisten maanomistajien perilliset enää asu maaseudulla, niillä seuduilla missä heidän maanomistuksensa sijaitsee.

Metsästysseurat ahdingossa

Edellä kerrotuista syistä metsästys on yleensä keskittynyt metsästysseuroille. Metsästysseurat vuokraavat keskitetysti metsästysoikeuksia maanomistajilta ja pyrkivät saamaan yhtenäisiä alueita, missä metsästysseuran jäsenet voivat metsästää. Esimerkiksi hirvenmetsästykseen tarvitaan 1000 hehtaaria yhtenäistä maa-aluetta ja valkohäntäpeuran metsästyslupiin riittää 500 hehtaaria. Pienriistalle ei aluekokorajoituksia ole mutta käytännössä pienillä tilkuilla metsästäminen on ongelmallista esimerkiksi koiran käytön vuoksi. Monet metsästysseuran jäsenet ovat myös maanomistajia ja usein seurat velvoittavat jäsenensä vuokraamaan maidensa metsästysoikeuden metsästysseuralle. Ennen metsästysseuroja oli vähemmän ja niiden metsästysaluiden koko oli huomattavasti suurempi kuin nykyisin. Jossain vaiheessa kuitenkin metsästysseurat jakaantuivat ja nyt on lähes jokaisella kylällä oma metsästysseuransa. Nykyisin on, metsästysmaiden pienentyessä ja metsästäjien vanhentuessa, alettukin pohtimaan olisiko järkevää yhdistää naapureina toimivia metsästysseuroja. Näin saataisiin isommat metsästysalueet jäsenistön käyttöön.

Maanomistuksen pirstoutuminen tuo tullessaan ongelman metsästysseuran kannalta. Monissa metsästysseuroissa metsästysseuran toimijat ja maanomistajat tuntevat toisensa ja metsästysoikeuden vuokraaminen metsästysseuroile on ollut itsestäänselvyys. Uudet maanomistajat eivät ehkä enää asu samoilla seuduilla, missä heidän perinnöksi saatu maa-alue sijaitsee. He eivät enää tunne paikkakunnan asukkaita, eikä heillä ehkä ole mitään kosketusta alueen asukkaisiin. Jos uudet maanomistajat eivät itse harrasta metsästystä, on helppo irtisanoa metsästysoikeuksien vuorasopimukset, koska eihän asia juurikaan heitä itseään koske. Eniten tämä ongelma tulee esille kun puhutaan kaupunkilaisseuroista, missä on yleensä paljon jäseniä ja vähän maanomistajia. Näissä kaupunkilaisseuroissa jäsenet yleensä asuvat etäänpänä seuran metsästysmaista. Joskus oma maa-alue halutaan rauhoittaa metsästykseltä halusta suojella eläimiä metsästykseltä. Tosiasiassa metsästys ei kuitenkaan ole syy joidenkin eläinlajien uhanalaisuuteen, vaan niiden elinympäristöjen muutos

Miksi metsästysoikeuden vuokraus on kannattavaa?

Valtaosa yksityisistä metsänomistajista on vuokrannut maidensa metsästysoikeuden metsästysseuralle. Vuokran vastikkeena on harvemmin raha vaan muut palvelut, riistaliha tai monesti kutsu hirvipeijaisiin nauttimaan herkullista hirvikeittoa. Monesti metsästysoikeuden vuokrausta perustellaan maanomistajalle taimikkotuhojen ehkäisyllä tai ainakin kurissa pitämisellä. Eteläisemmässä Suomessa perusteita on myös valkohäntäpeuran kannan kurissa pitäminen. Yhteiskunnan kannalta on tärkeä pitää hirvieläinkannat siedetyllä tasolla hirvikolareiden vähentämiseksi.

Hirvenmetsästäjät eivät kuitenkaan kulje syrjäisimmillä seuduilla, vaan hirvenmetsästys keskittyy nykyisin metsäautoteiden läheisyyteen. Sen vuoksi myös pienriistan metsästysoikeuden antaminen metsästysseruralle on maanomistajalle tärkeää. Pienriistan metsästäjät viettävät syksyisin satoja tunteja maastossa samoten eri riistalajien perässä, myös niillä kaukaisimmilla syrjäseuduilla, mihin monesti eivät marjastajatkaan vaivaudu. Jos metsästäjät havaitsevat metsissä metsävahinkoja, tuulenkaatoja tai hirvituhoja, ilmoittavat he niistä maanomistajalle. Varsinkin jos maanomistaja asuu kauempana omista maistaan on tämä metsästysseuran kautta tuleva tieto on tärkeää. Kulkiessaan taimikkojen reunoilla pienriistanmetsästäjät pitävät hirvet pois taimikoista ja niiden liepeiltä.

Metsästysseurat tekevät omilla metsästysalueillaan paljon riistanhoitotyötä. Monille metsästäjille riistanhoitotyö on noussut tärkeämpään rooliin kuin itse metsästys. Monet muutkin eläimet, kuin pelkästään riistaeläimet, hyötyvät monipuolisesta metsästysseurojen tekemästä riistanhoitotyöstä. Hyvin hoidettu, kestävä metsästys auttaa suojelemaan monia uhanalaisia eläinlajeja paremmin kuin täydelliset metsästyskiellot. Riistanhoitotyöhön voidaan lukea myös vahinkoeläimien metsästys. Suurin osa pienpetopyynnistä tapahtuu muun pienriistan metsästyksen ohessa. Maa-alueet, mitkä eivät ole pienriistanmetsästäjien käytössä, voivat muodostua rauhoitusalueeksi pienpedoille muodostaen ikääkuin reservaatin, missä voi rauhassa elellä ja lisääntyä. Vahinkoleläimien ja pienpetojen, kanta ilman metsästystä kasvaa liian suureksi luonnon kantokykyyn nähden. Tästä seuraa luonnollisestikkin se, että pienpedot tuhoavat alueella pesivän lintukannan. Hyvä riistakanta nostaa myös maan arvoa. Maakaupoissa hyvä riistakanta alueella on monesti ostajalle tärkeä virkistysarvo ja hintaa nostava tekijä.

Miten metsästysoikeuden vuokraus tulisi hoitaa?

Maanvuokraus on joissain seuroissa nimetty erillisille maavoudeille ja joissain seuroissa metsästysoikeuden vuokrasopimuksia hoidetaan yhdessä hallituksen jäsenten kesken. Oikeudellisesta näkökulmasta on oleellista, että maanvuokrasopimuksen teossa sopimuksen allekirjoittajana on henkilö, jolla on allekirjoitusoikeus metsästysseurassa. Tilanteissa, missä maanomistaja on irtisanout metsästysoikeuden olisi erittäin tärkeää, että metsästysseurasta otettaisiin yhteyttä maanomistajaan ja pyrittäisiin neuvottelemaan maanomistajan kanssa ja siten päädyttäisiin molempia osapuolia tyydyttävään metsästysoikeuden vuokrasopimukseen. Monet maanomistajat, varsinkin vanhemmat, arvostavat jos metsästysseurasta otetaan heihin yhteyttä ja yhteydenottaja on riittävän arvovaltainen henkilö metsästysseurassa, esimerkiksi seuran puheenjohtaja. Eräs paljon asiakkaiden kanssa tekemisissä oleva johtajatason ystäväni kertoi, että neuvottelu ja yhteistyö sellaisen ihmisen kanssa, jonka olet tavannut aiemmin edes kahvikupposen ääressä, on paljon helpompaa kuin ventovieraan kanssa. Tässä päästäänkin siihen, että metsästysseurojen tulisi pitää jatkuvasti yhteyttä alueensa maanomistajiin, järjestämällä erilaisia tapahtumia ja yhteistapaamisia alueen asukkaiden kanssa. Tutustumalla alueensa maanomistajiin on metsästysseuran helpompi saada aikaiseksi metsästysoikeuden vuokrasopimuksia.

Kun lähdetään neuvottelemaan maanomistajan kanssa on parasta sopia tapaaminen henkilökohtaisesti. Puhelimessa ja varsinkin sähköpostin välityksellä tapahtuva neuvottelu antaa vastapuolelle helpomman keinon suhtautua asiaan negatiivisesti kuin henkilökohtainen tapaaminen. Neuvottelussa metsästysoikeuden vuokrasopimuksesta on hyvä tuoda esille kaikkia niitä posiiivisia seikkoja, mitä metsästysseura voi maanomistajalle tarjota. Näitä luettelin jo aiemmin. On hyvä korostaa luontoarvoja, mitä pienpetopyynti alueella tuo tullessaan. Erilaisia neuvottelutaktiikoita on hyvä opiskella ennen kuin mennään tapaamaan maanomistajaa. Metsästysoikeuden vuokrasopimuksen tekeminen metsästävän maanomistajan kanssa on tietysti huomattavasti helpompaa kun perusteluksi yleensä riittää se, että maanomistaja saa itsekin samalla laajemman metsästysalueen käyttönsä.

Kun menee tapaamaan maanomistajaa henkilökohtaisesti on hyvä viedä mennessään jokin lahja maanomistajalle. Konjakkipullon lisäksi ehkäpä kukkakimppu talon emännälle. On tutkittu, että ihmiselle tulee tarve antaa jotain takaisin kun hän on ensin itse saanut jonkin lahjan. Maanomistajien kanssa maanvuokrasopimuksia neuvottelevan henkilön tulisi olla aiemmin mainitun riittävän auktoriteetin omaavan ominaisuuden lisäksi sellainen henkilö, josta tiedetään maanomistajan pitävävän. Yleensä pidämme henkilöistä, joka on kanssamme samanlainen tai hän on aiemmin sanonut meille jonkun kohteliaisuuden, sekä sellaisesta henkilöstä, joka on valmis yhteistyöhön kanssamme. Ylipäänsä neuvottelijan pitäisi olla aidosti ystävällinen ja kohtelias maanomistajaa kohtaan. Turha sinne on mitään änkyrää lähettää. Monesti olemme halukkaampia tekemään jotain sellaista (esim. metsästysoikeudenvuokrasopimuksen) jos meille kerrotaan, että muutkin ovat tehneet jotain samanlaista. On siis hyvä tuoda esille, että muutkin ovat tehneet samanlaisen sopimuksen metsästysseuran kanssa. Varsinkin pitää mainita sellaiset henkilöt, joiden tiedämme olevan kyseisen maanomistajan ystäviä.

Kaiken kaikkiaan neuvottelussa on kyse luottamuksesta. Varsinkin niissä tilanteissa, missä neuvotellaan olemassaolevan metsästysoikeuden vuokrasopimuksen irtisanomisesta. Neuvottelun onnistuminen on enemmän kiinni siitä, miten neuvottelijat tulevat toimeen keskenään. Tällöin koko työskentelyn perusta on neuvottelijoiden välillä vallitseva luottamus. Luottamus siitä, että molemmat osapuolet saavat jotain. Ei voi kuvitellakaan neuvottelujen sujuvan menestyksekkäästi, ellei ole syntynyt luottamusta osapuolten välille. Luottamuksen syntyminen lähtee siitä, että meidät koetaan aidoiksi ja vilpittömiksi. Tärkeintä kuitenkin on se, että metsästysseurasta otetaan yhteyttä maanomistajaan oli kyseessä uuden vuokrasopimuksen tekeminen tai vanhan sopimuksen ylläpito. Metsästysseuran täytyy toimia aktiivisesti.