Pukkijahtia Keski-Suomessa

Kauriiden määrä on hyvässä kasvussa myös Keski-Suomessa. Samalla on kasvanut myös kauriskolareiden määrä. Kevyenä eläimenä kauriskolarissa yleensä selvitään säikähdyksellä sekä vaurioituneella autolla ja kauris on monesti se ottavampi osapuoli.

Keväinen pukkijahti on perinteinen keskieurooppalainen tapa, josta on tullut osa myös suomalaista metsästysperinnettä. Keväällä pukkijahti alkaa 16.5 ja päättyy kesäkuun puolivälissä. Kauriit liikkuvat ympäri vuorokauden, mutta itse olen vähäiset kaurissaaliit saanut aamuhämärässä. Kauris on arka ja vaikeasti saavutettava riistaeläin. Kauriin näkö ei ole kovin hyvä, mutta haju- ja kuuloaisti sitäkin terävämpiä. Passimiehen on kuitenkin paras olla liikkumatta, sillä sen se kauris kyllä huomaa ja häipyy paikalta.

Aloituspäivän aamuna lähdin kotoa jo hyvissä ajoin ennen aamuhämärää. Mainittakoon, että aurinko nousee Keski-Suomessa tähän aikaan vuodesta neljän jälkeen. Hämärä alkaa non tuntia ennen. Pimeällä pitäisi ehtiä jo passipaikkaan. Olin edellisellä viikolla valmistellut pari passipaikkaa, joten voisin tuulensuunnan mukaan valita sopivan paikan itselleni. Saavuin pellon laitaan ja pysähdyin tarkkailemaan peltoa, mitään ei näkynyt. Lähdin etenemään tuulen alapuolella pellon reunaa kohti passipaikkaani. Kuinka ollakkaan, kun pääsin muutaman metrin huomasin kauriin pellolla syömässä rauhallisena, matkaa arviolta 70 metriä. Varovasti reppu selästä ja pellolle makaamaan. Vaikka oli hämärää näin kiväärin kiikarini läpi, että kyseessä oli kaurispukki. Sarvet erottuivat selvästi vaaleaa peltoa vasten. Rauhallisesti zoomasin kiikarin suurennoksen sopivalle kohdalle ja otin pukin Burrisin ristikkoon. Tästä ei voi epäonnistua. Tikka T3X 6,5×55 SE heitti Lapuan kyydittämän 8 gramman Scenarin matkaan 830 sekuntimetrin nopeudella. Luoti saavutti kohteensa ja pukki ilmensi osuman loikkaamalla korkean hypyn ilmaan. Pukki lähti kovaan pakolaukkaan ja katsoin tarkasti paikan, mistä se meni tiheään metsään. Lähdin kävelemään ja etsimään jälkiä pukista. Mitään ei löytynyt, joten läksin etsimään pukkia tiheiköstä. Jätin reppuni paikalle, mistä olin katsonut pukin poistuvan näyttämöltä. Systemaattisesta etsinnästä huolimatta en löytänyt kaurispukkiani mistään. Tiesin kuitenkin osuneeni siihen.

Eihän siinä auta kun lähteä hakemaan koira kotoa, jospa se löytäisi pukin tai ainakin saisin varmistettua ohilaukauksen. Sain matkalla kuningas ajatuksen. ”Ajan autolla pellon lähelle ja käyn vielä kävellen vilkaisemassa”. VIRHE. Toyota Auris ei ole mikään maasturi ja renkaatkin ovat city-mallin slicksit. Sinnehän se vähän upposi peltotielle. Ei syvään mutta kuitenkin niin, että en sitä omin avuin siitä poiskaan saa. Samalla metsästyskaveri laittoi viestiä ja kyseli metsästysmenestyksestäni. Onnekseni hän oli lähellä ja tulikin minua auttamaan omalla nelivedollaan. Aikamme askarreltuamme saimme city-auton kovalle alustalle ja liikkeelle. Poljin Toyotan täyteen raivoon ja kävin hakemassa saksanseisojani Jiipin paikalle avustamaan pukin etsinnässä. Aseen vaihdoin samalla haulikkoon jos tulisi nopea tilanne kauriin kanssa.

Jiippi etsi tiheää pusikkoa, eikä sieltä mitään oikein löytynyt. Kuljimme tiheikköä GPS:n mukaan aluetta haravoiden, mitään ei jätettäisi tutkimatta. Aloin jo huolestua ja ohilaukauksen mahdollisuus alkoi hiipiä mieleeni yhä vahvemmin. ”Miten voin ampua ohi noin hyvältä paikalta”. Keksin asialle selitystä: ”Buck Fever”. Kauriskuume on tauti, mikä voi iskeä hieman ennen laukausta. Kädet vaan alkavat vapista jännityksestä. ”Vielä viimeinen pisto järven rantaan ja sitten saisi riittää”: ajattelin. Jiippi saikin hajun kauriin jäljestä ja lähti ulisten ajamaan jälkeä. Äänestä päätellen jälki oli tuore. Kovalla syöksyllä perään ja pian Jiippi alkoikin haukkua rannassa. Katsoin suuntaa Garminista, etäisyyttä 400 metriä. Sinne vaan pusikoiden ja kivikoiden läpi. Pian näinkin Jiipin seisovan vedessä ja haukkuvan. Kaurispukki seistä törötti myös vedessä ja oli paikoillaan. Komensin Jiipin pois vedestä ja ammuin lopetuslaukauksen. Benelli SBE2 ja Winchesterin 3,75mm:n haulilla, 12/89 ja 63g:n lataus hoiti homman. Pukki oli vedessä ja vettä noin puoleen reiteen. Eihän sitä sieltä muuten pois saa kuin hakemalla. Äijä veteen ja sain vedettyä kauriin kuivalle maalle. Mennessäni tietysti vielä kaaduin perseelleni veteen. Märkänä ja väsyneenä alkoi matka autolle. Matkaa noin kolme kilometriä. Pusikkoa, peltoa, ojien ylityksiä metsäautotietä.

Muutama tauko ja päästiin lopulta autolle. Reidet ja selkä huusivat siinä vaiheessa jo Hoosiannaa. Osuma oli hieman liian takana ja sen vuoksi pitkä pakolaukka. Loppu kuitenkin hyvin, saalis löytyi, eikä elukka kärsinyt kohtuuttoman kauaa. Vaikka metsästäjä aina pyrkii parhaaseen mahdolliseen osumaan vitaalialueille ei se aina mene kuitenkaan niinkuin siinä suositussa TV-ohjelmassa.

3 thoughts on “Pukkijahtia Keski-Suomessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *