Riista ilmastonmuutoksen kourissa

Rusakkokanta valtaa elintilaa metsäjänikseltä

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomen keskilämpötilan arvellaan nousevan noin 3-6 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Sateisuus tulee lisääntymään, Etelä-Suomen lumimäärä vähenee ja lumisen ajan pituus lyhenee koko maassa. Pohjois-Suomessa lumimäärä saattaa lisääntyä väliaikaisesti. Tehtiinpä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi mitä tahansa, ollaan tilanteessa, mikä vaikuttaa myös riistakantoihin ja riistalajeihin. Toiset riistalajit hyötyvät lämpimämän ilmaston tuomasta lumettomuudesta ja toisille lajeille lumettomuus tekee hallaa. Lumettomuuden lisäksi riistakantoihin vaikuttavat ilmaston lämpiämisen seurauksena muuttuva ravinnonsaanti ja kasvien menestyminen muuttuvassa ilmastossa.

Vaikka monesti ajattelemme, että pohjoisen kylmä ilmasto ja lumi tekee eläinten elämän kurjaksi ja vaikeaksi, ei asia kuitenkaan ole niin. Ne lajit, jotka ovat sopeutuneet elämään kylmissä oloissa, voivat varsin hyvin. Vastaavasti ne lajit, jotka eivät ole sopeutuneet karuihin oloihin siirtyvät talvehtimaan lauhemmille alueille. Monet lajit tarvitsevat kuitenkin lunta selvitäkseen kylmistä pohjoisen oloista.

Metsäkanalinnut tarvitsevat paksua lumikerrosta vuoden kylmimpinä aikoina. Kovilla pakkasilla metsäkanalinnut menevät lumen alle kieppiin selvitäkseen kylmästä ja säästäkseen energiaa. Lumi toimii hyvänä eristeenä ja lumen alla on useita asteita lämpimämpää kuin ulkoilmassa. Lumen alla kiepissä olevalle metsäkanalinnulle lumi toimii myös suojana lentäviä petoeläimiä vastaan. Teeri ja pyy ovat talvisessa metsässä näkyviä ja varsinkin kanahaukalle mieluisia saaliita. Riekko pärjää valkoisena linnulla tässä suhteessa paremmin lumipeitteisessä maastossa. Metsäkanalintu voi viettää kiepissä jopa 22 tuntia vuorokaudesta. Lumettomien aikojen lisääntyessä kanalintujen kuolleisuus lisääntyy huomattavasti ja ne joutuvat useimmin petolintujen saaliiksi.

Teeren kieppi. Kuva: Juho Kärppä

Vaikka lumipeitettä olisikin reilusti, tuottaa ilmastonlämpiämisen aiheuttamat lauhat suojakelit vaikeuksia linnuille. Jos ilman lämpötila käy välillä suojan puolella ja taas pakastuu, muodostuu hangen päälle kova jääkuori. Linnulla voi olla vaikeuksia päästä tuon jääkuoren läpi lumen alle pakkaskauden taas tullessa.

Ilmaston lämpiämisen on todettu vaikuttavan metsäkanalintujen pesinnän aikaistumiseen. Normaalisti metsäkanalinnut ovat pesineet toukokuun alun jälkeen ja poikaset ovat kuoriutuneet alkukesästä. Ilmaston lämpiämisen myötä teerien on havaittu aloitavan pesinnän jo aikaisemmin keväällä, keskimäärin noin viikkoa aikaisemmin kuin 1960-luvulla. Aikainen pesintä lisää poikasten kuolleisuutta vaihtelevassa kevätsäässä. Metsäkanalinnun poikaset ovat ns. pesäpakoisia eli ne lähtevät emonsa kanssa pesästään jo vuorokauden ikäisinä. Poikasten ensimmäistä ravintoa ovat erilaisten hyönteisten toukat, joita ne itse löytävät varvikosta. Keväällä on usein sateista ja lämpötila vaihtelee kovasti, eikä hyönteisten toukkia ole saatavilla kovin aikaisin keväällä. Kylmässä ja märässä poikasten energian tarve kuitenkin kasvaa, mutta energian saanti heikkenee. Nälissään piipittävät poikaset ovat myös helposti alttiina erilaisille petoeläimille, kuten kettu tai supikoira. Hyttyset lisääntyvät lumen sulavesilammikoissa. Näin ollen vähälumisen talven jälkeen hyttysillä ei ole lisääntymisympäristöjä. Mikä taas osaltaan vaikuttaa poikasten ravinnonsaantiin.

Jänis ja rusakko

Metsäjäniksen elämään ilmaston muutos vaikuttaa enemmän kuin eurooppalaisen serkkunsa rusakon (peltojänis) elämään. Mikäli lumipeitettä ei ole tai kun lumeton aika vuodessa kasvaa, valkoisessa talvipuvussa metsäjänis on altiimpi jäämään petoeläinten saaliiksi kuin ruskeanharmaassa turkissa talvellakin oleva rusakko. Metsäjäniksen suojaväri muuttuu huomioväriksi. Ilmastonmuutoksen myötä vähenevä lumipeite suosii petoeläimiä ja ne saavat metsäjäniksen helpommin saaliiksi. Syvässä lumipeitteessä metsäjänis pääsisi pakenemaan nopeammin, johtuen sen kyvystä levittää käpälänsä ja näin se ei uppoa lumeen niin helposti, kuin sitä takaa ajava petoeläin.

Metsäjänis onkin väistymässä lumirajan vetäytyessä hiljalleen pohjoisemmaksi ja antaa samalla tilaa rusakon leviämiselle. Vaikka metsäjänis ja rusakko elävät erilaisissa ympäristöissä ovat ne usein samoillakin alueilla peltojen reunamailla. Hieman isompana eläimenä rusakko karkoittaa metsäjäniksen jos alueesta tulee kilpailua.

Rusakko hyötyy lumipeitteen vähyydestä siis enemmän kuin metsäjänis. Vaikka rusakko voi käyttää ravinnokseen oksaravintoa metsäjäniksen tavoin, syö se kuitenkin mieluummin orasta ja nurmea, jota on vähenevän lumipeitteen vuoksi yhä paremmin saatavilla.

Metsäjäniksen kanta on tiheimmillään keskisessä Suomessa vaikka se onkin levittäytynyt ihan pohjoista lukuunottamatta koko maahan. Rusakkokanta on taas tihein Etelä-Suomessa ja vähälumisella rannikkoalueella.

Hirvieläimet

Vähälumisemmat talvet muuttavat myös hirvieläinten liikkumista ja ravinnon saantia. Jos Etelä- ja Keski-Suomen talvet muuttuvat vähälumisemmiksi. metsäkauris ja valkohäntäkauris runsastuvat ja levittäytyvät yhä pohjoisemmaksi. Hirvien liikkuminen talviaikaan laajenee isommille alueille lumipeitteen ohentuessa. Samalla hirvien aiheuttamat taimikkotuhot levittyvät tasaisemmin laajemmalle alueelle. Myös liikenneonnettomuudet voivat lisääntyä hirvien liikkuessa laajemilla alueilla. Pohjois-Suomessa jos lumen määrä väliaikeaisesti kasvaa, hirvieläinten liikkuminen vähenee, ravinnon kaivaminen vaikeutuu ja alttius jäädä petojen saaliiksi kasvaa. Erityisesti hirven liikkuminen vaikeutuu ja se jää helpommin suden saaliiksi. Metsäpeura sen sijaan hyötyy kasvaneesta lumipeitteestä, koska se pääsee hirveä paremmin sutta karkuun. Lumipeitteen kasvun myötä susi voi siirtyy saalistamaan enemmän hirviä. Jäätyneet lumikerrokset vaikeuttavat myös hirvieläinten ravinnon kaivamista lumen alta.

Taantuvat ja yleistyvät lajit

Kuten mainittua, toiset lajit hyötyvät ilmaston lämpiämisestä ja lumipeitteen vähentymisestä, toisille lajeille ilmastonmuutos tekee hallaa. Kiiruna ja riekko ovat jo kadonneet lähes tyystin eteläisestä ja keskisestä Suomesta. Sorsastajan reppuun usein päätyvä heinäsorsa kuuluu niihin lajeihin jotka hyötyvät talvien lämpenemisestä ja kasvaneesta sulan veden ajasta. Heinäsorsalle kelpaa monenlainen ravinto. Sopivia elinympäristöjä heinäsorsille riittää runsaasti niiden siirtyeesä kohti pohjoista. Sen sijaan haahka on pulassa jos lisääntyvien sateiden vuoksi Itämeren suolaisuus vähenee. Sen seurauksena suolaisessa vedessä viihtyvät sinisimpukat ovat vaarassa hävitä varsinkin pohjoiselta Itämereltä. Rusakko levittäytyy yhä pohjoisemmaksi metsäjäniksen tehdessä sille elintilaa vetäytymällä yhä pohjoisemmaksi. Sepelkyyhky saaliit lisääntyvät ja laji onkin jo levittäytynyt Oulun pohjoispuolelle. Pedoista naali ei ole pesinyt Suomessa enää 20:een vuoteen. Vähäisetkin pesintäyritykset ovat estyneet ketun vallattua naalien pesät. Kettu on siis levittäytynyt jo pohjoisimmillekkin alueille. Hieman suurempana eläimenä kettu ajaa naalin pois, jos sattuvat samoille alueille. Kultasakaali odottelee jo Suomenlahden eteläpuolella. Kultasakaali ei viihdy syvässä lumipeitteessä, joten se levinnee Suomeen ensimmäiseksi rannikkoseuduille. Myös pesukarhun odotetaan rantautuvan piakkoin eteläiseen Suomeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *