Vietti ja viretila koirankoulutuksessa

Hyvin koulutetulla koiralla saalis tulee paremmin reppuun.

Lähes jokaiselle metsästyskoiran omistajalle on tuttu tilanne kun koira, joka on kotona totellut sille opetettuja asioita, ei yhtäkkiä tottele pienintäkään käskyä, aivan kuin se ei edes kuulisi mitään. Seisoja, joka linnun siivittäessä säntää linnun perään, eikä ajatustakaan, että se pysähtyisi, kuten kotona on opetettu. Mistä tuo tottelemattomuus johtuu? Miksi ajokoira ei tulekaan käskystä luokse tai hirven jäljillä oleva hirvikoira ei anna kiinni vaan sen kanssa joutuu juoksemaan kilpaa metsässä.

Jokaisella koiralla on saalisvietti. Saalisvietti on mahdollistanut koiran henkiinjäämisen aikoina jolloin se joutui itse hankkimaan ruokansa eikä koira ollut riippuvainen ihmisen sille tarjoamasta ruoasta. Saalisvietin olemassa olon näkyvä ilmeneminen on vaikka koiran lähes väsymätön tarmo juosta heitetyn pallon perässä. Saalisvietti aktivoituu saaliin liikkuessa pakoon, koirasta poispäin. Toisilla koirilla saalisvietti on voimakkaampi kuin toisilla. Vietin määrä riippuu koiran perimästä. Työ- tai metsästyskäyttöön jalostetuilla koirilla saalivietti on yleensä korkeampi kuin pelkästään seurakoiriksi jalostetuilla koirilla. Paimenkoiran paimennusvietti on myös saalisviettiä. Paimenkoira etsii ja hakee lammaslauman, mutta ei käykkään lampaisiin kiinni, vaan pitää lauman kasassa ja ohjaa lammaslauman ohjaajansa luo ja opetettuna kuljettaa lammaslauman ohjaajan haluamaan suuntaan. Jokaisella vietillä on päämääränsä. Kun koira saavuttaa viettipäämääränsä sen viretila laskee ja koira rauhoittuu. Saalisvietin päämäärä on saaliin kiinnisaaminen ja sen kantaminen.

Metsästyskoirien kohdalla puhutaan usein riistavietistä. Riistavietti ja saalisvietti ovat toisiaan täydentäviä. Riistavietti on koiralle jalostuksen myötä tullut taipumus etsiä riistaa. Kukin rotu etsii riistaa ja toimii metsästäjän apuna omalla tavallaan, seisoja etsii, paikantaa riistaeläimen ja jähmettyy paikoilleen odottamaan ohjaajaansa. Ajokoira taas lähtee ajamaan pakenevaa riistaa jäljen hajun perusteella ja ajaa riistaeläintä haukkuen. Kaikki eri tavat koiran käyttäytymiseen saalisviettinsä mukaisesti ovat jalostuksen tulosta. Saalisvietti on moottori, mikä saa metsästyskoiran innostumaan ja jaksamaan pitkänkin metsästyspäivän.

Kun koira lakkaa tottelemasta sille opetettuja asioita metsästystilanteessa on kyse siitä, että koira on niin korkeassa viretilassa, että mahdollisuus saaliin saamiseen ylittää koiran kyvyn ottaa käskyjä vastaan. On koiran mielestä paljon tärkeämpää saada saalis kiinni kuin totella tai edes kuunnella ohjaajaa. Koira ei tee tätä ilkeyttään tai halusta olla tottelematon, se ei vaan voi mitään itselleen ja sille jalostetuille ominaisuuksille. Viretilalla tarkoitetaan sitä, kuinka voimakkaassa tilassa koiran vietti sillä hetkellä on. Matalimmillaan viretila on koiran levätessä rauhallisesti paikoillaan. Korkeimmillaan vastaavasti kun koira näkee riistan pakenevan ja ajaa sitä takaa. Seisojan peräänmeno on hyvä esimerkki koiran korkeasta viretilasta ja tottelemattomuudesta riistatilanteessa. Peräänmenolla tarkoitetaan sitä, kun seisova lintukoira seisoo riistaa ja ryntää tottelemattomasti sen perään siivityksen jälkeen, vaikka sille on opettettu pysähtymään riistan paetessa. Pysähtyminen opetetaan koiralle sen vuoksi, että koira ei menisi metsästäjän ja riistan väliin ampumatilanteessa. Turvallisuuseikka siis. Tätä vaaditaan myös kanakoirien erikoiskokeessa.

Kaasua ja jarrua

Koiran saalisvietti toimii siis koiran moottorina, viretila kaasuna ja koiran hallinnan voidaan ajatella toimivan jarruna moottorissa. Koiran luontaista menoa viettinsä ajamana pitää voida jarruttaa, jolloin koira pysyy hallinnassa ja toimii haluamallamme tavalla. Monet koiraharrastajat hakevat itselleen mahdollisimman vietikkään koiran ja yliarvioivat omat kykynsä kouluttaa viettipommia. Selvää on, että tästä seuraa vaikeuksia. Koira ei toimi halutulla tavalla ja monesti otteet kovenevat koiraa kohtaan. Ajatellaan, että koira oppii kun käytetään väkivaltaa. Oppiihan se – pelkäämään ohjaajaa. Monet kerrat olen kuullut seisojapiireissä sanottavan, että koiralle on opetettava kuolemanpelkoa niin se pysyy hallinnassa. Kuka haluaa itselleen koiran joka pelkää omistajaa kuollaksensa. Kun koira kokee pelkoa, koiran stressitaso nousee, mikä taas estää oppimista. Nykyaikainen koirankoulutus on kuitenkin jotain muuta kuin väkivaltaa. Vietikäskin koira saadaan hallintaan ja toimimaan iloisesti ja innokkaasti kun käytetään oikeita koulutusmenetelmiä. Suomessa toimii monia ammattimaisesti tai ainakin puoli ammattimaisesti koiria kouluttavia henkilöitä. Ennenkuin menee oppiin maksulliselle kouluttajalle koiransa kanssa, kannattaa ottaa selvää millaisia koulutusmenetelmiä kouluttaja käyttää. Valmistaudu kyseenalaistamaan ja vaikka keskeyttämään koirasi koulutus jos ei se sinun mielestäsi ole pätevää tai kouluttaja käyttää väkivaltaa koiraasi kohtaa.

Koiran hallinnan kouluttaminen aloitetaan nuorella koiralla jo ennenkuin se varsinaisesti herää riistalle. Opetetaan luoksetulo, pysähtyminen jne. palkitsemalla koira joka kerta kun se tulee ohjaajansa luo tai pysähtyy kuultuaan käskyn. Vahvistetaan oppimista palkkaamalla koiraa iloisesti joka kerta kun se toimii oikein. Koira on tapojensa orja. Kun toistoja tehdään paljon ei koira osaakkaan toimia muuten. Otin tähän luoksetulon ja pysähtymisen esimerkiksi, koska ne ovat mielestäni tärkeintä mitä voimme koirallemme opettaa. Kun perusasiat on saatu kuntoon, koiran viretilaa nostetaan vähitellen ja tuodaan tilanteeseen lisää liikkuvia osia; pallo, kyyhkysiä tms. Treenataan perustottelevaisuutta esimerkiksi paikassa, mistä koira on aiemmin löytänyt linnun. Koira muistaa paikan ja sen viretila nousee. Kun koira toimii ja tottelee muistetaan vahvistaa sen toimintaa palkitsemalla makupalalla, kehumalla tai leikillä. Jos koira ei pidä kontaktia pyri laskemaan koiran viretilaa alemmalle tasolle. Palkitse myös kontaktista. Koira, jonka kanssa on jo tehty koulutusvirheitä ja se on oppinut vääriä toimintamalleja, on vaikeampi saada takaisin hallintaan kuin nuori koira, joka ei vielä osaa tehdä väärin. Tärkeää on oppia lukemaan omaa koiraa ja sen viretilaa. Kun koira viedään linnuille voidaan koiralle laittaa pitkä liina, jolla se saadaan pysähtymään linnun siivittäessä jos se muuten menisi linnun perään. Liian kovakourainen käsittely seisojalle johtaa useasti avanssin heikentymiseen. Tässä tapauksessa koira on oppinut väärän toimintatavan ja käsittänyt, että lintua ei saa ajaa lentoon ja jumittuu paikoilleen, vaikka ohjaaja sitä juuri toivookin. Yksi hyvä paikka hallinnan harjoitteluun on treenien tai kokeiden jälkijoukoissa kulkiessa. Välillä lyhyt seuraamisliike niin koira oppii toimimaan myös korkeassa viretilassa. Pikkuhiljaa viretilaa nostaen koulutuksessa saadaan vietikäskin koira hallintaan ja kaikilla on kivaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *