Avanssi ja peräänmeno

Otsikossa mainittu avanssi tarkoittaa kanakoiran tehtävää metsästystilanteessa ja kanakoirien erikoiskokeessa, missä kanakoira seisonnan jälkeen ajaa ohjaajan käskystä linnun ilmaan. Peräänmenolla taas tarkoitetaan kanakoiran avanssin jatketta, missä koira hallitsemattomasti lähtee ilmaan ajetun linnun perään. Koiran tulisi siis pysähtyä linnun siivittäessä avanssin seurauksena. Pysähtyminen tuossa vaiheessa on turvallisuuskysymys, muutoin koira saattaisi mennä linnun ja metsästäjän väliin joutuen vaaralliselle tulilinjalle. Monta kertaa olen itse joutunut jättämään ampumatta lintua, kun koira ei olekaan pysähtynyt linnun siivittäessä. Kanakoirien erikoiskokeessa peräänmeno sulkee koiran kokeesta. Nuorten luokassa lyhyt peräänmeno annetaan vielä anteeksi jos koira kuitenkin käskystä pysähtyy, mutta voittajaluokassa ei peräänmenoa sallita lainkaan.

Omalla saksanseisojallani oli nuorena koirana aivan räjähtävä avanssi. Multa pöllysi kun koira lähti luvan saatuaan ajamaan lintua ilmaan. Komea oli peräänmenokin. Samaan ongelmaan törmää moni seisovan lintukoiran omistaja ja yleensä siinä vaiheessa kun koiraa on jo koulutettu jonkin aikaa. Käsittelen tässä avanssi- ja peräänmeno-ongelmaa vanhemman koiran näkökulmasta. Pennulla, joka ei ole vielä oppinut väärää toimintatapaa asia on helpompi.

Kaikilla koirilla on saalistusvietti, toisilla voimakkaampi kuin toisilla. Vaihtelu on rotukohtaista ja myös yksilöiden välillä on eroja saalisvietin voimakkuudessa. Saalisvietin päämääränä on saada saalis kiinni. Seisovalla lintukoiralla on jalostuksen tuloksena vahvistunut saalisvietin vaanimiskäytös. Siinä koira ei säntääkkään suoraan saaliille, vaan pysähtyy vaanimaan saalista ja odottamaan otollista hetkeä saaliin saamiseksi kiinni. Kun koira, yleensä nuorena ollessaan, lähtee hienosti avanssiin ja samalla karkkoavan linnun perään, alkaa ohjaaja karsimaan peräänmenoa pois ja yrittää saada koiran pysähtymään käskyin, kehoituksin ja joskus kovilla keinoillakin. Pääasia ohjaajalla on pysäyttää koira keinolla millä hyvänsä. Olen kuullut ammattikouluttajankin sanovan, että koiraan pitää saada kuolemanpelko niin se alkaa pelaamaan. Ilmeisesti tällä kuolemanpelolla tarkoitetaan, että koiran pitää pelätä ohjaajaa ja se sen vuoksi ei uskalla tehdä väärin. Valitettavan moni kokematon koiran omistaja lähtee mukaan tähän kuolemanpelon opettamiseen ja sitähän onkin sitten mukava kehua kavereille somessa, yleensä perjantai-iltaisin. Uuden seisojaharrastajan on vaikea löytää kouluttajaa, joka olisi oikeasti perillä koirankouluttamisesta, eikä vain toistaisi tiettyä vanhaa mantraa ja joka olisi perehtynyt koiran sielun elämään. Enemmän näitä hyviä kouluttajia löytyy muiden koiraharrastuslajien piiristä.

Avanssissa ja peräänmenossa on kyse samasta asiasta, saaliskäyttäytymisestä. Koira pyrkii saamaan saaliin kiinni sen pyrkiessä karkaamaan poispäin koirasta. Vaikka koira on tottelevainen lähietäisyydellä, ei se enää viretilan noustessa tottele pienintäkään käskyä. Yleensä tottelevaisuuskoulutus tilanteissa koira on matalassa viretilassa ja tottelee hyvin. Pakoon pyrkivä lintu nostaa koiran viretilan niin korkeaksi, että se on koiran mielestä huomattavasti kiinnostavampi ja palkitsevampi kuin ohjaajan tarjoama palkkio ja koira valitsee linnun tavoittelemisen. Tässä vaiheessa ohjaaja yleensä huutaa pää punaisena koiraansa ja rankaise sitä sen palatessa takaisin. Kun peräänmenoa aletaan karsimaan pois pyritään katkaisemaan koiralle ominainen käytösketju: etsiminen-vaaniminen-saaliin tavoittelu-saaliin saaminen kiinni. Jos koira pysäytetään joka kerta voimakkaasti sen pyrkiessä saamaan saalis kiinni joutuu koira ristiriitatilanteeseen. Koiran opittu negatiivinen tunnetila avanssin jälkeen aiheuttaa sen, että koira ei uskalla rangaistuksen pelossa enää lähteä avansiin, vaan se ennakoi tilannetta ja jumittuu seisontaan. Koira siis pelkää pysäyttämistä ja sen aiheuttamaa rangaistusta. Näin ollaan väärällä koulutustavalla pilattu koiran avanssi. Ei mene perään mutta ei nosta lintuakaan. Avanssiongelmaan on monesti arveltu syyksi nenäpunkkeja tai anaalirauhasongelmia jne. Kaikilla noilla pyritään hakemaan selitystä omille puutteellisille koirankoulutustaidoille. Metsästyskoirien koulutustaidot on monilla jumittuneet 70-luvulle. Onneksi joitain nykyaikaisia menetelmiä tarjoavia ohjaajia/kouluttajia alkaa olemaan lisääntyvässä määrin myös metsästyskoirapuolella. Heidän koiriaan näkyy usein kilpailujen kärkisijoilla. Koiraa myös inhimillistetään ja oletetaan koiran ajattelevan samalla tavalla kuin me ihmiset. Avanssiongelmaan on monesti tarjottu keinoksi sellaistakin, että jos koira ei ensimmäisellä käskyllä lähde avanssiin, kytketään se ja viedään autoon miettimään kolttosia. Tätä pitäisi tehdä niin monesti, että koira lähtee avanssin hyvin lintutilanteessa. Valitettavasti koira ei osaa ajatella kuin me ihmiset. Autossa ollessaan se ei mieti kolttosiaan, vaan jotain ihan muuta. Koira elää tässä hetkessä, ei kadu tekemisiiän, eikä suunnittele tulevaa.

Problematiikkaan on myös lisätty kysymys siitä, annetaanko koiralle lupa avanssiin vai avanssikäsky? Mielestäni tämä on vain semantiikkaa, eikä koira siinä ymmärrä eroa, kun ei ihminenkään sitä oikein ymmärrä.

Omalla koirallani olen juuri tuossa edellä mainitussa tilanteessa. Pyrin estämään peräänmenon joka kerta koiran nostaessa linnun ylös ja siitä seurauksena koira alkoi jumittamaan avanssia. Siinä se seisoa tököttää ja minä vieressä houkuttelen tanssien sitä etenemään. Kokeissa tuo on johtanut kisasta sulkemiseen. Olen keskustellut asiasta monen huipputason koirankouluttajan kanssa ja olen nyt alkanut pilkkomaan toimintaketjua, enkä treenaa koiran kanssa koko toimitaketjua kerrallaan. Olen saanut avanssia paranemaan, kun en ole enää välittänyt peräänmenosta, vaan anna koiran rallatella menojaan. Joka kerta koira saa palkkion itse saaliin tavoittelusta ja vielä kehut ja namupalat minulta. Muutamien harjoituskertojen jälkeen koira on selvästi vapautuneenmpi ja lähtee avansiin jo pienestä eteenmenovihjeestä.

Ruotsalainen koirankouluttaja Mattias Westerlund opettaa avanssia koiralle palveluskoirapuolelta tuttua eteenmenoa käyttäen. Koira opetaan siis käskystä etenemään haluttuun suuntaan. Alussa koira saa palkkionsa edettyään ennalta sille näytetylle paikalle, missä palkkio (namupala) odottaa. Kun koira on sen oppinut, liikkeesen lisätään pysähtyminen. Kun tämäkin on hyvin hallussa liitetään tilanteeseen launcherista lähtevä lintu. Kun koira on oppinut pysähtymään, vaikka lintu lähtee siivilleen, liitetään tilanteeseen ampuminen.

Pysähtymisen olen nyt ottanut puhtaana tottelevaisuuliikkeenä koiralleni ilman lintutilannetta. Pyysin erästä kokenutta koirankouluttajaa neuvomaan, miten hänen mielestään meidän kannattaisi edetä. Hän oli sitä mieltä, että nyt koiralle lisätään reilusti tottelevaisuuskoulutusta. ”Jos ei se koira tottele lähellä, miten se tottelee kaukanakaan, kun ohjaajan auktoriteetti on minimissään”. Tällä ohjeella mennään nyt eteenpäin. Tavoitteena on iloisesti toimiva ja totteleva kanakoira ensi syksyn kokeisiin. Varma voitto on siis tulossa.