Herkullista riistaruokaa, tiukkaa yhdistysasiaa ja koiramaista elämää.
Aamuhämärässä hiippailtuani suon reunaan ja aikani istuskeltuani, lenteli teerikukko suon laitaan mäntyyn istuskelemaan. Ensin ajattelin, että on hieman liian kaukana mutta päätin kuitenkin kokeilla. Onneksi oli myös kivääri (6,5x55SE) mukana, vaikka en yleensä sitä kuljeta mukanani. Nappiosuma ja teeri löytyikin puun juurelta. Teeri on metson ohella arvostetuin riistalintu. Teeren kaveriksi tein paistettua polentaa, korvasienikastketta, kurpitsa- ja hernepyrettä sekä höyrytettyä broccolinia.
Lehtokurppa on hankala metsästettävä ja sen löytää yleensä alueen tiheimmistä pusikoista. Ilman koiraa lehtokurppa on vaikea löydettävä. Se luottaa viimeiseen asti omaan suojaväriinsä. Silloin kun lehtokurppa päättää lähteä karkuun, se tekeekin sen vauhdikkaasti ja lento on mutkittelevaa, joten siihen on vaikea osua haulikolla. Yhdessä lehtokurpassa ei paljoa syötävää ole, vain noin 300g. Vaikka lihaa on niukalti on se sitäkin maukkaampaa. Itseasiassa lehtokurppa on mielestäni herkullisin riistalintu. Tein lehtokurpasta ihanan alkupalan. Tämä sopii myös herkulliseksi riistaiseksi välipalaksi. Tarjoilin paistetun lehtokurpan paahtoleivällä ja tein siihen kananmunan keltuaisen ja hollandaise kastikkeen. Yhdestä lehtokurpasta riittää hyvin kahdelle, kun tekee siihen sopivat lisukkeet.
Olin Jiipin kanssa etsimässä lehtokurppia aika tiheässä pusikossa. Näin jäniksen kurkkivan puun takaa ja olin jo ampumassa, kunnes se katosi takaisin puun taakse. Pian se kurkkasi sieltä uudestaan ja aloin kiertämään paremmalle ampumahollille. Jiippi singahti paikalle ja äkkäsi rusakon piilopaikastaan. Ilman mitään seisontoja Jiippi säntäsi suoraan jäniksen piilopaikalle ja ajoi sen liikkeelle. Sen verran oli jäniksellä etumatkaa, että uskalsin ampua sitä ilman vaaraa Jiiipin joutumisesta tulilinjalle. Jänö kippasi kerralla, kun lähetin Benellillä itseladatut teräshaulet matkaan yli 500m/s nopeudella. On kyllä ottava panos. Enää en käytäkkään muuta kuin itseladattuja teräspatruunoita. Pakkohan se on niihin siirtyä, kun ei taida olla juuri kohtuuhintaisia vaihtoehtoja.
Jäniksen fileiden kaveriksi laitoin perunaa, hunajapaahdettuja porkkanoita, punajuuripyrettä, mustikkahelmiä ja punaviinikastiketta. Koristeeksi vielä herneenversoja. Kyllä maistui.
Poronkäristys on monen mielestä ehkä perinteisin suomalainen ruoka. Poronkäristystä nautitaan usein Lapin matkoilla ja käristys yhdistetäänkin vahvasti Suomen Lappiin. Käristystä voi tehdä myös riistalihoista. Mistä tahansa riistalihasta saa erinomaisen käristyksen. Olen tehnyt hyvää käristystä jäniksestä ja myös Kanadan hanhesta. Tässä tein käristyksen metsäkauriin lavasta. Samalle lautaselle lisäsin paahdetun porkkanan ja tietysti puolukkasurvosta. Käristysliha on helpoin vuolla veitsellä sopivan ohuiksi lastuiksi jäisenä.
Jäniksiä tulee minulle saaliiksi usein sivusaaliina muun jahdin yhteydessä. Silloin tällöin pomppujänis lähtee jonkun kiven takaa ja päätyy loppujen lopuksi lautaselle. Niin tällekkin kävi. Usein jänis jää saaliiksi koiran ajosta, mutta myös kyttäys jänisten muodostamien polkujen varrella tuottaa tulosta.
Tämä riistapiirakkaa on mahtava yrttinen ruoka, mihin käy kaikenlainen riistaliha. Tästä ei saa pahanmakuista millään. Tähän piirakkaan voit laittaa teeret, metsot, pyyt, fasaanit, hirvenlihat, ihan mitä vaan. Valmistumisen odottaminen maksaa vaivan. Tarjoa piirakka kuuman perunamuusin kanssa.
Metsäkauriista saa hienostuneen alkuruoan riistaillalliselle. Tartar on raakana syötävä liharuoka, joka valmistetaan hienonnetusta tai jauhetusta lihasta ja tarjoillaan yleensä kananmunankeltuaisen kanssa. Parasta tartar on tuoreesta lihasta valmistettuna.
Metsäkauriin liha on erittäin mureaa ja hennon riistaisen makuista. Metsäkauriin ulkofilettä ei tarvitse kypsentää pitkään, usein pelkkä lämmitys riittää, riippuen siitä millaisen kypsyysasteen aterialleen haluaa. Itse pidän jos liha on kypsyydeltään mediumia tai jopa raakaa. Tämä kauris jäi saaliiksi muutaman tunnin istumisen jälkeen. Olin jo luovuttamassa ja etsin mukavaa makuuasentoa passipaikallani kun pukki yhtäkkiä tuli pellon reunaan. Matkaa oli arviolta 100 metriä kun lähetin Lapuan Naturalikseen matkaan. Nappiosuma vitaalialueelle ja pukin matka loppui parinkymmenen metrin päähän lähtöpaikalta.
Keväällä ja alkukesästä parsat ovat parhaimmillaan ja fasaaanin muniakin on saatavilla. Kävin hakemassa metsästysseurallemme nuoria fasaaneja, jotka vapautettiin luontoon alkuviikosta. Kuljetuksen aikana fasaanit jatkoivat munimista ja laatikoista löytyi muutama fasaanin muna.