Herkullista riistaruokaa, tiukkaa yhdistysasiaa ja koiramaista elämää. Parhaat riistaruokareseptit. Monipuoliset reseptit teeri-, metso-, pyy-, jänis-, hirvi-, metsäkauris- ja valkohäntäpeurareseptit.
Joulu tulee pian taas tänäkin vuonna. Moni mietti jo jouluruokia ja metsästäjä laittaa mieluusti pöytään jotain riistaa. Hirven metsästysaikana on hirvenlihaa hyvin saatavilla kaupoistakin, joten tätä herkkua saa syksyllä helposti, vaikka ei itse metsästäisikään. Hirvenliha on tummaa ja riistan maku on melko mieto. Mitä nuorempaa hirvi on sen mureampaa sen liha on. Jouluisen tästä tekee mausteeksi käytetty piparkakut ja piparkakkujen kanssa maistuu tietysti sinihomejuusto.
Otsikko on hyvin vapaasti suomennettu. Coq au vin eli kukkoa viinissä on klassinen ranskalainen pataruoka, mikä tehdään nykyisin broilerinkoivista. Alunperin se on tehty varmaankin maatilan kukoista. Kukkokaan ei ole niitä kaikista mureimpia lihoja, joten pitkä haudutusaika sopii senkin lihaan hyvin. Samalla tavalla pataan sopii riistalintujen koivet. Käytin tähän kokonaisen fasaanin sekä teeren ja lehtokurpan koipia, mitkä ovat jääneet odottelemaan muista kokkailuista. Kaikki kannattaa käyttää hyödyksi.
Lehtokurppa on kahlaajiin kuuluva pitkänokkainen, pyyn kokoinen riistalintu. Wikipedia kertoi, että lehtokurppa on maailman hitaimmin lentävä lintu. Siitä huolimatta on lehtokurppa vaikea ammuttava. Usein se lähtee tiheiköstä ja lentää mutkitellen. Seisojalle lehtokurppa on hyvä harjoituslintu, koska se pysyy hyvin koiran seisonnassa ja luottaa hyvin maastoväriinsä. Tämänkin lehtokurpan sain saaliiksi seisojani Jiipin hienosta riistätyöstä. Yhdestä lehtokurpasta ei kovin monelle ruokailijalle eväitä tehdä, mutta aamiaiseksi tai brunssiksi paahtoleivän ja munan kanssa se sopii erinomaisesti
Riistakamera piippasi tuon tuostakin ja kuvia katsellessa huomasin tietynlaisen säännöllisyyden pienen kaurisporukan ruokailuhetkistä. Aamuhämärissä hiippailin pellon laitaan. Olin paikalla just passelisti ja aamu oli jo sen verran valjennut, että pystyin hyvin näkemään kiikarin läpi. Hieman kun etenin, niin metsäkauriit tulivat minua vastaan. Vähän jo hämmennyin, kun tilanne tulikin eteen niin pian. Valitsin kohteeksi vasan, joka oli hieman erilleen muusta laumasta ja myös lähimpänä minua. Kävin makuulle ja heitin repun selästäni tueksi kiväärille ja laitoin ristikon kohdilleen. Naks, varmistin pois ja puristus. Lapua Naturalis ei pettänyt tälläkään kertaa ja vasa tippui niille sijoilleen. Muu lauma vähän ihmetteli, mutta häipyi kuitenkin nopeasti pailkalta.
Rusakko, peltojänis tai kenttäjänis. Ainakin nuo nimitykset olen kuullut tuolle metsäjänistä hieman isommalle jäniseläimelle. Monesti metsäjänistä arvostetaan saaliina enemmän kuin rusakkoa, mutta itse otan keittiööni mielluummin rusakon kuin metsäjäniksen. Rusakon maku on hienostuneempi ja pehmeämpi kuin serkkunsa metsäjäniksen. Tiesitkö muuten, että rusakko on alunperin istutettu Suomeen 1914 Jokioisiin, tehtailija K. Fazerin toimesta. Sen jälkeen rusakko on levinnyt Suomeen myös luontaisesti. Rusakosta tai metsäjäniksestä kannattaa hyödyntää jauhelihaksi esim. lavat. Kaivamalla huolellisesti tulee jauhelihaa monesta muustakin paikasta.
Pannupihvit ovat rehellistä ja perinteistä arkiruokaa. Pannupihvi ei poikkea kovinkaan paljoa hienostuneemmasta Wallenbergin pihvistä. Jauhelihana voit käyttää mitä tahansa riistasta jauhettua lihaa. Tai vaikka eri lihojen sekoitusta. Tähän käytin hirven paistijauhelihaa. Tein pannupihvien lisukkeeksi grillattuja tomaatteja, sipulia ja perunaa muurinpohjapannulla.
Kyyhkysesonki on parhaillaan menossa. Sepelkyyhky on on sopeutunut hyvin nykyaikaiseen kulttuurimaisemaan. Kyyhkykannat ovat runsaat ja vahvat ja kyyhkyä metsästetään yleisesti koko Euroopassa. Yleisesti kyyhkyt löytyvät peltojen laidoilta tai metsiköistä peltojen läheisyydestä. Kyyhkyn kohdallakin, varsinkin alkukaudesta, pätee sanonta: ”Missä marja, siellä lintu”. Monesti kyyhkyt löytyvätkin mustikkametsien reunoista tai lentoreittien varrelta.
Wallenbergin pihvi kuuluu liharuokien klassikoihin. Kermaa, kananmunan keltuaisia ja hyvänlaatuista jauhelihaa – niistä on hyvä jauhelihapihvi tehty. Perinteisesti Wallenbergin pihvi valmistetaan vasikan jauhelihasta, mutta vähärasvainen hirvenvasan jauheliha sopii Wallenbergin pihviin erinomaisesti ja kelpaa varmasti parempiinkin juhlapöytiin.
Pian alkavan metsästyskauden aloittaa kyyhkyjahti. Kyyhkyjahti on noussut sorsastuksen ohi suurimmaksi jahtimuodoksi. Sepelkyyhkykanta on vahva ja kestää hyvin vuosittaista metsästystä. Kyyhky on todellista lähiruokaa ja sitä voikin pyytää lähes koko Suomessa. Nyt on hyvä aika tyhjentää pakastimet viime vuotisesta kyyhkysaaliista. Kyyhky ja herne ovat hyvä pari, vähän kuin Matti ja Teppo tai Timon ja Bumba 😉 Tein kyyhkyn kaveriksi herneristoton ja mukavaa raikkautta tuo vuohenjuustomousse .
Taas ylitin itseni. Kaikkien aikojen paras norpparesepti. Todella hyvää! Jäi vielä hieman norpan lihaa jäljelle aiemmasta norppapadasta. Tämä norppa jäi Villen ja Tomin saaliiksi Perämerellä. Itämeren norppa elää pääasiassa Pohjanlahdella ja niiden kanta kestää hyvin rajoitettua metsästystä. Vuosittain on lupa metsästää 375 norppaa Merenkurkusta ja Perämereltä.
Norpan liha on rasvatonta, joten lisäsin joukkoon naudan jauhelihaa ja pekonia. Jotkut liottavat hylkeen/norpan lihaa vedessä tuntikausia mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Riittää kun pyyhkii tai huuhtelee veren pois pinnasta, kuten muidenkin lihojen kohdalla. Monet ajattelevat, että norpan lihan sisältä tulee paljon verta ulos. Asia ei suinkaan ole noin. Norpan lihassa on paljon myoglobiinia, joka aiheuttaa lihaksen ja lihasnesteen punaisen värin. Tumma lihasneste ei siis ole verta. Norppapyörykät olivat erinomaisia ja kermainen kastike sopii erinomaisesti rasvattomaan norpanlihaan. Pennepasta on nappivalinta. Kermakastike menee juuri sopivasti putkimaisen pennepastan sisälle .
Veljenpoikani Ville innostui kaverinsa Tompan kanssa norppajahdista ja onnistuin saamaan palan norpanlihaa heidän saaliistaan. Heidän metsätysreissujaan voi seurata instagramista @vikahunting ja @sato_hunting. Itämeren norppaa saa metsästää huhtikuun 16. päivästä vuoden loppuun. Maa-ja metsätalousministeriö on asettanut itämeren norpalle alueellisen kiintiön, joka on Perämeren-Merenkurkun kannanhoitoalueella yhteensä enintään 375 norppaa.
Kuten olen monesti maininnut on metsäkauriin ulkofilee mielestäni paras pala kaikista riistalihoista. Kauriin ulkofilee on niin murea, että sen valmistamiseksi riittää kun vähän lämmittää sitä. Itse pidän lihasta kun sen kypsyys on medium- tai medium. Silloin sen sisälämpötila on 53-55 astetta. Lihan kypsyysasteet menee suunnilleen niin, että raaka 48 – 52 °C, medium 55 – 57 °C tai kypsä 70 °C. Noiden välissä on hifistelijöille vielä välit esim medium-. Ilman lämpömittaria on kokeneenkin kokin aika vaikea saada kypsyyksiä haluamakseen. Hyvä lihalämpömittari on siis hyvä hankinta. Sous vide sirkulaattori tai keitin on hyvä hankinta, sillä saa lämpötilat hyvin kohdalleen. Matalissa lämpötiloissa ruokaa kypsytettäessä on huomioitava ruokaturvallisuus. Lihan pastörointiajat löytyvät Sous vide -oppaasta.
Pataruoat ovat omia suosikkiruokiani. Pataan sopii pitkän haudutuksen vuoksi myös ruhon huonoimmat osat. Tähän pataan laitoin hirven paistia sekä metsäkauriin sydämen. Riistapata on mukaelma suositusta chili con carnesta. Mikäli et pidä kovin tulisesta padasta voit jättää chilijauheen laittamatta.
No, eipä kaikki mennyt tänään ihan nappiin. Metsäkauriin pukkijahti on nyt kiivaimmillaan. Itse kaadettuna se maistuukin parhaalta, kuten muukin riista. Lukemattomat ovat ne tunnit, mitä näiden eteen joutuu töitä tekemään. Metsäkauris on arka eläin, joten sen saaminen saaliiksi vaatii kärsivällisyyttä ja useimmiten tuleekin tehtyä tyhjiä reissuja. Joskus kuitenkin onnistuu. No, mikä meni pieleen? Nuo perunat eivät onnistuneet haluamallani tavalla, vaan niistä tuli jotenkin kumimaisia. Maku oli hyvä. Metsäkauriin ulkofileen lisäksi, laitoin lautaselle kauden sesongissa olevaa parsaa, jonka kääräisin parmakinkun sisään, sekä porkkanapyrettä.
Pasta Alfredo voisi olla kotoisin Italiasta, mutta alunperin tämä ruoka on kuitenkin lähtöisin Amerikasta, missä italialaiset siirtolaiset alkoivat sitä valmistamaan. Fasaanin tilalla on ollut helpommin saatavilla oleva broileri. Tähänkin ruokaan käy muukin riistalintu kuin fasaani. Pyy tai kyyhky olisi tähän löähes täydellinen valinta. Luonnollisesti mitkään lihankorvikkeet eivät sovi tähän. 🙂
Perinteisesti pääsiäisenä syödään paljon lammasta, mutta mitäpä se metsästäjä muuta haluaa pääsiäisenäkään kuin jotain riistaa. Tälläkin kertaa annoin lampaiden siis juoksennella ainakin toistaiseksi. Pakastimesta löytyi viime syksynä saaliiksi saadun rusakon fileet, joten siitäpä sitten pääsiäisherkkua valmistamaan.
Pie and Mash on ollut alunperin Englannin työväenluokan ruokalaji Lontoon satama-alueelta. Se koostuu tyypillisesti jauhelihapiiraasta, perunamuusista ja persiljakastikkeesta. Erittäin kätevä ruokalaji ja täydellinen lounasannos kun tekee piiraan ja muusin etukäteen ja lämmittää tarvittaessa. Vielä maukkaampaa se on kun tekee sen jostain riistasta. Tähänkään ruokaan ei sovi mikään lihankorvike.
Pian on joulu ja ajattelin tehdä jouluisen illallisen – ei niin perinteisestä suomalaisesta linnusta – fasaanista. Saksanseisojan kanssa touhutessa, fasaaneja tulee saaliiksi hyvin. Osa fasaaneista menee koulutuskäyttöön, esimerkiksi noutolinnuiksi, mutta kyllä niistä riittää jotain ruokapöytäänkin. Joulun lähestyessä fasaani saa lisukkeeksi joulusia makuja rosollista ja piparkakuista.
Hirvijahti käynnistyi ja hirvenlihaa on pian reilusti saatavilla kaupoissa, vaikka ei itse metsästäisikään. Hirvi on suurin riistaeläimemme. Hirviuros saattaakin painaa jopa 600kg. Suomesta kaadetaan vuosittain n. 50 000 hirveä. Ennätysvuonna kaatomäärä on ollut 60 500 hirveä. Hirvenliha on maukasta ja siitä saa tehtyä monenlaista ruokaa.
Aamuhämärässä hiippailtuani suon reunaan ja aikani istuskeltuani, lenteli teerikukko suon laitaan mäntyyn istuskelemaan. Ensin ajattelin, että on hieman liian kaukana mutta päätin kuitenkin kokeilla. Onneksi oli myös kivääri (6,5x55SE) mukana, vaikka en yleensä sitä kuljeta mukanani. Nappiosuma ja teeri löytyikin puun juurelta. Teeri on metson ohella arvostetuin riistalintu. Teeren kaveriksi tein paistettua polentaa, korvasienikastketta, kurpitsa- ja hernepyrettä sekä höyrytettyä broccolinia.
Lehtokurppa on hankala metsästettävä ja sen löytää yleensä alueen tiheimmistä pusikoista. Ilman koiraa lehtokurppa on vaikea löydettävä. Se luottaa viimeiseen asti omaan suojaväriinsä. Silloin kun lehtokurppa päättää lähteä karkuun, se tekeekin sen vauhdikkaasti ja lento on mutkittelevaa, joten siihen on vaikea osua haulikolla. Yhdessä lehtokurpassa ei paljoa syötävää ole, vain noin 300g. Vaikka lihaa on niukalti on se sitäkin maukkaampaa. Itseasiassa lehtokurppa on mielestäni herkullisin riistalintu. Tein lehtokurpasta ihanan alkupalan. Tämä sopii myös herkulliseksi riistaiseksi välipalaksi. Tarjoilin paistetun lehtokurpan paahtoleivällä ja tein siihen kananmunan keltuaisen ja hollandaise kastikkeen. Yhdestä lehtokurpasta riittää hyvin kahdelle, kun tekee siihen sopivat lisukkeet.
Olin Jiipin kanssa etsimässä lehtokurppia aika tiheässä pusikossa. Näin jäniksen kurkkivan puun takaa ja olin jo ampumassa, kunnes se katosi takaisin puun taakse. Pian se kurkkasi sieltä uudestaan ja aloin kiertämään paremmalle ampumahollille. Jiippi singahti paikalle ja äkkäsi rusakon piilopaikastaan. Ilman mitään seisontoja Jiippi säntäsi suoraan jäniksen piilopaikalle ja ajoi sen liikkeelle. Sen verran oli jäniksellä etumatkaa, että uskalsin ampua sitä ilman vaaraa Jiiipin joutumisesta tulilinjalle. Jänö kippasi kerralla, kun lähetin Benellillä itseladatut teräshaulet matkaan yli 500m/s nopeudella. On kyllä ottava panos. Enää en käytäkkään muuta kuin itseladattuja teräspatruunoita. Pakkohan se on niihin siirtyä, kun ei taida olla juuri kohtuuhintaisia vaihtoehtoja.
Jäniksen fileiden kaveriksi laitoin perunaa, hunajapaahdettuja porkkanoita, punajuuripyrettä, mustikkahelmiä ja punaviinikastiketta. Koristeeksi vielä herneenversoja. Kyllä maistui.
Poronkäristys on monen mielestä ehkä perinteisin suomalainen ruoka. Poronkäristystä nautitaan usein Lapin matkoilla ja käristys yhdistetäänkin vahvasti Suomen Lappiin. Käristystä voi tehdä myös riistalihoista. Mistä tahansa riistalihasta saa erinomaisen käristyksen. Olen tehnyt hyvää käristystä jäniksestä ja myös Kanadan hanhesta. Tässä tein käristyksen metsäkauriin lavasta. Samalle lautaselle lisäsin paahdetun porkkanan ja tietysti puolukkasurvosta. Käristysliha on helpoin vuolla veitsellä sopivan ohuiksi lastuiksi jäisenä.
Jäniksiä tulee minulle saaliiksi usein sivusaaliina muun jahdin yhteydessä. Silloin tällöin pomppujänis lähtee jonkun kiven takaa ja päätyy loppujen lopuksi lautaselle. Niin tällekkin kävi. Usein jänis jää saaliiksi koiran ajosta, mutta myös kyttäys jänisten muodostamien polkujen varrella tuottaa tulosta.
Tämä riistapiirakkaa on mahtava yrttinen ruoka, mihin käy kaikenlainen riistaliha. Tästä ei saa pahanmakuista millään. Tähän piirakkaan voit laittaa teeret, metsot, pyyt, fasaanit, hirvenlihat, ihan mitä vaan. Valmistumisen odottaminen maksaa vaivan. Tarjoa piirakka kuuman perunamuusin kanssa.
Metsäkauriista saa hienostuneen alkuruoan riistaillalliselle. Tartar on raakana syötävä liharuoka, joka valmistetaan hienonnetusta tai jauhetusta lihasta ja tarjoillaan yleensä kananmunankeltuaisen kanssa. Parasta tartar on tuoreesta lihasta valmistettuna.
Metsäkauriin liha on erittäin mureaa ja hennon riistaisen makuista. Metsäkauriin ulkofilettä ei tarvitse kypsentää pitkään, usein pelkkä lämmitys riittää, riippuen siitä millaisen kypsyysasteen aterialleen haluaa. Itse pidän jos liha on kypsyydeltään mediumia tai jopa raakaa. Tämä kauris jäi saaliiksi muutaman tunnin istumisen jälkeen. Olin jo luovuttamassa ja etsin mukavaa makuuasentoa passipaikallani kun pukki yhtäkkiä tuli pellon reunaan. Matkaa oli arviolta 100 metriä kun lähetin Lapuan Naturalikseen matkaan. Nappiosuma vitaalialueelle ja pukin matka loppui parinkymmenen metrin päähän lähtöpaikalta.
Keväällä ja alkukesästä parsat ovat parhaimmillaan ja fasaaanin muniakin on saatavilla. Kävin hakemassa metsästysseurallemme nuoria fasaaneja, jotka vapautettiin luontoon alkuviikosta. Kuljetuksen aikana fasaanit jatkoivat munimista ja laatikoista löytyi muutama fasaanin muna.