Herkullista riistaruokaa, tiukkaa yhdistysasiaa ja koiramaista elämää. Parhaat riistaruokareseptit. Monipuoliset reseptit teeri-, metso-, pyy-, jänis-, hirvi-, metsäkauris- ja valkohäntäpeurareseptit.
Kukkoa viinissä, tällä kertaa riistalintua viinissä.
Otsikko on hyvin vapaasti suomennettu. Coq au vin eli kukkoa viinissä on klassinen ranskalainen pataruoka, mikä tehdään nykyisin broilerinkoivista. Alunperin se on tehty varmaankin maatilan kukoista. Kukkokaan ei ole niitä kaikista mureimpia lihoja, joten pitkä haudutusaika sopii senkin lihaan hyvin. Samalla tavalla pataan sopii riistalintujen koivet. Käytin tähän kokonaisen fasaanin sekä teeren ja lehtokurpan koipia, mitkä ovat jääneet odottelemaan muista kokkailuista. Kaikki kannattaa käyttää hyödyksi.
Paistettua pyytä, savustettua keltajuurta, hernepyrettä, porkkanoita ja calvadoslientä.
Pyy pyrähti, maa värähti. Kansantarujen mukaan pyy oli ennen isompi kuin teeri tai koppelo, mutta ylpeyttään menetti lihojaan muille linnuille. Tarujen mukaan pyy pienenee lopulta niin, että mahtuu lentämään sormuksen läpi. Onhan se jo aika pieni, pienin metsäkanlinnuistamme. Pienestä koostaan huolimatta tuo vaalealihainen lintu on kaikista riistalinnuistamme maukkain. Yhtä hyvä kuin lehtokurppa.
Uunipaprikat, joiden täytteenä on cashewpähkinöillä ja korianterilla maustettua metsäkauriin jauhelihaa. Kun metsäkauriista, valkohäntäpeurasta tai hirvestä on parhaat palat otettu talteen, jää jäljelle vielä paljon lihaa, joka kannatta tietysti hyödyntää vaikka jauhelihana. Jauhelihaa tuleekin yllättävän paljon kaikista isommista riistaeläimistä. Jauheliha on hyvin moninaista ja siitä saa tehtyä paljon erilaisia liharuokia. Tässä yksi tapa käyttää jauhelihaa. Ei ehkä ihan tavanomaisin, mutta mukavaa vaihtelua.
Lehtokurppa on kahlaajiin kuuluva pitkänokkainen, pyyn kokoinen riistalintu. Wikipedia kertoi, että lehtokurppa on maailman hitaimmin lentävä lintu. Siitä huolimatta on lehtokurppa vaikea ammuttava. Usein se lähtee tiheiköstä ja lentää mutkitellen. Seisojalle lehtokurppa on hyvä harjoituslintu, koska se pysyy hyvin koiran seisonnassa ja luottaa hyvin maastoväriinsä. Tämänkin lehtokurpan sain saaliiksi seisojani Jiipin hienosta riistätyöstä. Yhdestä lehtokurpasta ei kovin monelle ruokailijalle eväitä tehdä, mutta aamiaiseksi tai brunssiksi paahtoleivän ja munan kanssa se sopii erinomaisesti
Riistakamera piippasi tuon tuostakin ja kuvia katsellessa huomasin tietynlaisen säännöllisyyden pienen kaurisporukan ruokailuhetkistä. Aamuhämärissä hiippailin pellon laitaan. Olin paikalla just passelisti ja aamu oli jo sen verran valjennut, että pystyin hyvin näkemään kiikarin läpi. Hieman kun etenin, niin metsäkauriit tulivat minua vastaan. Vähän jo hämmennyin, kun tilanne tulikin eteen niin pian. Valitsin kohteeksi vasan, joka oli hieman erilleen muusta laumasta ja myös lähimpänä minua. Kävin makuulle ja heitin repun selästäni tueksi kiväärille ja laitoin ristikon kohdilleen. Naks, varmistin pois ja puristus. Lapua Naturalis ei pettänyt tälläkään kertaa ja vasa tippui niille sijoilleen. Muu lauma vähän ihmetteli, mutta häipyi kuitenkin nopeasti pailkalta.
Rusakko, peltojänis tai kenttäjänis. Ainakin nuo nimitykset olen kuullut tuolle metsäjänistä hieman isommalle jäniseläimelle. Monesti metsäjänistä arvostetaan saaliina enemmän kuin rusakkoa, mutta itse otan keittiööni mielluummin rusakon kuin metsäjäniksen. Rusakon maku on hienostuneempi ja pehmeämpi kuin serkkunsa metsäjäniksen. Tiesitkö muuten, että rusakko on alunperin istutettu Suomeen 1914 Jokioisiin, tehtailija K. Fazerin toimesta. Sen jälkeen rusakko on levinnyt Suomeen myös luontaisesti. Rusakosta tai metsäjäniksestä kannattaa hyödyntää jauhelihaksi esim. lavat. Kaivamalla huolellisesti tulee jauhelihaa monesta muustakin paikasta.
Tämäkään ei varsinaisesti kuulu riistaruokiin, mutta itse pyydettyä kuitenkin. Tämän kuhan sain Iiruujärveltä Etelä-Pohjanmaalta. Kesällä vesien lämmettyä, kuha käy joskus mökkikalastajankin pyydyksiin. Olen kuullut, että kuha on hellepäivän saaliskala. Tämä kuha kävi Rapala Shad Rap Deep Runner vaappuun. Vaalealihainen maukas kuha on noussut arvostetuksi saaliskalaksi ohi kaupan kirjolohen.
Lahnaburger, remouladekastike ja marinoitua punasipulia.
Mökiltä tulee katiskalla aika hyvin lahnoja. Niitähän pitää tietysti hyödyntää tekemällä niistä jotain herkullista ruokaa. Monesti lahnat savustetaan ja niistä tulee loistavaa herkkua. Viimeksi tein lahnoista pyöryköitä ja nyt ajattelinkin tehdä fisuburgerit. Kastikkeeksi sopii hyvin remouladekastike, joka on raikas, yrteillä ja maustekurkulla maustettu majoneesipohjainen kylmäkastike.
Pannupihvit ovat rehellistä ja perinteistä arkiruokaa. Pannupihvi ei poikkea kovinkaan paljoa hienostuneemmasta Wallenbergin pihvistä. Jauhelihana voit käyttää mitä tahansa riistasta jauhettua lihaa. Tai vaikka eri lihojen sekoitusta. Tähän käytin hirven paistijauhelihaa. Tein pannupihvien lisukkeeksi grillattuja tomaatteja, sipulia ja perunaa muurinpohjapannulla.
Kyyhkykausi aloittaa metsästyskauden. Lautasellekin jotain. Kyyhkyä, perunaa ja Marsalakastiketta.
Kyyhkysesonki on parhaillaan menossa. Sepelkyyhky on on sopeutunut hyvin nykyaikaiseen kulttuurimaisemaan. Kyyhkykannat ovat runsaat ja vahvat ja kyyhkyä metsästetään yleisesti koko Euroopassa. Yleisesti kyyhkyt löytyvät peltojen laidoilta tai metsiköistä peltojen läheisyydestä. Kyyhkyn kohdallakin, varsinkin alkukaudesta, pätee sanonta: ”Missä marja, siellä lintu”. Monesti kyyhkyt löytyvätkin mustikkametsien reunoista tai lentoreittien varrelta.
Wallenbergin pihvi, kanttarellikastiketta ja karamellisoitua sipulia.
Wallenbergin pihvi kuuluu liharuokien klassikoihin. Kermaa, kananmunan keltuaisia ja hyvänlaatuista jauhelihaa – niistä on hyvä jauhelihapihvi tehty. Perinteisesti Wallenbergin pihvi valmistetaan vasikan jauhelihasta, mutta vähärasvainen hirvenvasan jauheliha sopii Wallenbergin pihviin erinomaisesti ja kelpaa varmasti parempiinkin juhlapöytiin.
Kyyhkyä ja hernerisottoa sekä vuohenjuustomoussea.
Pian alkavan metsästyskauden aloittaa kyyhkyjahti. Kyyhkyjahti on noussut sorsastuksen ohi suurimmaksi jahtimuodoksi. Sepelkyyhkykanta on vahva ja kestää hyvin vuosittaista metsästystä. Kyyhky on todellista lähiruokaa ja sitä voikin pyytää lähes koko Suomessa. Nyt on hyvä aika tyhjentää pakastimet viime vuotisesta kyyhkysaaliista. Kyyhky ja herne ovat hyvä pari, vähän kuin Matti ja Teppo tai Timon ja Bumba 😉 Tein kyyhkyn kaveriksi herneristoton ja mukavaa raikkautta tuo vuohenjuustomousse .
Monet ruoanlaiton myytit seuraavat myös riistan valmistusta. Usein myytit kulkevat sukupolvesta toiseen ja niitä myös opetetaan alan kouluissa. Usein tehdään, kuten on aina ennenkin tehty, eikä uskalleta lähteä kokeilemaankaan valmistaa ruokaa uusilla tavoilla. Kuuluisat tv-kokit ja keittiömestarit viljelevät myyttejä ohjelmissaan, se on kuitenkin se show-osuus ohjelmassa. Ihan kaikkea ei kannata uskoa. Lisään tähän artikkeliin ruoanlaittoon liittyviä myyttejä, sitä mukaan kun saan lisää ideoita. Voit antaa vinkkejä kommentoimalla artikkelia.
Taas ylitin itseni. Kaikkien aikojen paras norpparesepti. Todella hyvää! Jäi vielä hieman norpan lihaa jäljelle aiemmasta norppapadasta. Tämä norppa jäi Villen ja Tomin saaliiksi Perämerellä. Itämeren norppa elää pääasiassa Pohjanlahdella ja niiden kanta kestää hyvin rajoitettua metsästystä. Vuosittain on lupa metsästää 375 norppaa Merenkurkusta ja Perämereltä.
Norpan liha on rasvatonta, joten lisäsin joukkoon naudan jauhelihaa ja pekonia. Jotkut liottavat hylkeen/norpan lihaa vedessä tuntikausia mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Riittää kun pyyhkii tai huuhtelee veren pois pinnasta, kuten muidenkin lihojen kohdalla. Monet ajattelevat, että norpan lihan sisältä tulee paljon verta ulos. Asia ei suinkaan ole noin. Norpan lihassa on paljon myoglobiinia, joka aiheuttaa lihaksen ja lihasnesteen punaisen värin. Tumma lihasneste ei siis ole verta. Norppapyörykät olivat erinomaisia ja kermainen kastike sopii erinomaisesti rasvattomaan norpanlihaan. Pennepasta on nappivalinta. Kermakastike menee juuri sopivasti putkimaisen pennepastan sisälle .
Perämeren norppaa ja vihanneksia sekä saaristolaisleipää smetanan ja siisanmädin kera.
Veljenpoikani Ville innostui kaverinsa Tompan kanssa norppajahdista ja onnistuin saamaan palan norpanlihaa heidän saaliistaan. Heidän metsätysreissujaan voi seurata instagramista @vikahunting ja @sato_hunting. Itämeren norppaa saa metsästää huhtikuun 16. päivästä vuoden loppuun. Maa-ja metsätalousministeriö on asettanut itämeren norpalle alueellisen kiintiön, joka on Perämeren-Merenkurkun kannanhoitoalueella yhteensä enintään 375 norppaa.
Savustettua metsäkauriin filettä, kanttarellimuhennosta, perunaa ja paahdettuja porkkanoita.
Kuten olen monesti maininnut on metsäkauriin ulkofilee mielestäni paras pala kaikista riistalihoista. Kauriin ulkofilee on niin murea, että sen valmistamiseksi riittää kun vähän lämmittää sitä. Itse pidän lihasta kun sen kypsyys on medium- tai medium. Silloin sen sisälämpötila on 53-55 astetta. Lihan kypsyysasteet menee suunnilleen niin, että raaka 48 – 52 °C, medium 55 – 57 °C tai kypsä 70 °C. Noiden välissä on hifistelijöille vielä välit esim medium-. Ilman lämpömittaria on kokeneenkin kokin aika vaikea saada kypsyyksiä haluamakseen. Hyvä lihalämpömittari on siis hyvä hankinta. Sous vide sirkulaattori tai keitin on hyvä hankinta, sillä saa lämpötilat hyvin kohdalleen. Matalissa lämpötiloissa ruokaa kypsytettäessä on huomioitava ruokaturvallisuus. Lihan pastörointiajat löytyvät Sous vide -oppaasta.
Hauki-lahnakvenellit, hummerikastiketta, uusia perunoita ja porkkanaa.
Vaikka kalaruoat eivät varsinaisesti kuulu blogin riistaruoka teemaan, teen tässä poikkeuksen, sillä onhan nuo käyttämäni kalat kuitenkin itse pyydettyjä. Juhannus mökillä tuotti muutaman lahnan ja pienen hauenkin saaliiksi katiskalla. Hauki on mielestäni kovin vaikea leikata ruodottomaksi, kuten myös tuo lahna. Niistähän tulee erinomaisia kalapyöryköitä tai tässä tapauksessa kvenellejä. Suurin ero lienee tuo valmiin tuotoksen muoto. Samalla ohjeella tulee myös siis hyviä pyöryköitäkin. Alkuperäinen resepti lienee tv-kokki Sukulan aikaansaannoksia. Kvenellien kaveriksi tein vaimoni suosikin kalaruokien kanssa eli hummerikastikkeen. Lautaselle lisää kesänmakuja tuo uudet perunat ja hunajapaahdetut porkkanat sekä pikkelöity kurkku. Pisteenä ii:n päälle wasabivaahtoa.
Pataruoat ovat omia suosikkiruokiani. Pataan sopii pitkän haudutuksen vuoksi myös ruhon huonoimmat osat. Tähän pataan laitoin hirven paistia sekä metsäkauriin sydämen. Riistapata on mukaelma suositusta chili con carnesta. Mikäli et pidä kovin tulisesta padasta voit jättää chilijauheen laittamatta.
Metsäkauriin ulkofilettä, perunaa,porkkanapyrettä, parsaa ja tekoälyn riitakastiketta.
No, eipä kaikki mennyt tänään ihan nappiin. Metsäkauriin pukkijahti on nyt kiivaimmillaan. Itse kaadettuna se maistuukin parhaalta, kuten muukin riista. Lukemattomat ovat ne tunnit, mitä näiden eteen joutuu töitä tekemään. Metsäkauris on arka eläin, joten sen saaminen saaliiksi vaatii kärsivällisyyttä ja useimmiten tuleekin tehtyä tyhjiä reissuja. Joskus kuitenkin onnistuu. No, mikä meni pieleen? Nuo perunat eivät onnistuneet haluamallani tavalla, vaan niistä tuli jotenkin kumimaisia. Maku oli hyvä. Metsäkauriin ulkofileen lisäksi, laitoin lautaselle kauden sesongissa olevaa parsaa, jonka kääräisin parmakinkun sisään, sekä porkkanapyrettä.
Kastike kruunaa myös riistaruoan. Peruskastikkeen tekeminen on usein tylsää ja usein kokkaillessa alkaa toistamaan itseään, vaikka pyrin laittamaan blogiin aina erilaisia reseptejä ja kokeiluja. Nyt on kovasti otsikoissa tekoäly ChatGbt. Kysyin tekoälyltä, mikä olisi kaikista paras kastike riistaruolle. Toki pitää muistaa, että eri riistalajeille sopii erilainen kastike. Hirven voimakas maku vaatii erilaisen kastikkeen kuin kyyhkyn hennompi maku. Tässä kuitenkin erinomainen tekoälyn luoma kastike hirvieläimille.
Pasta Alfredo voisi olla kotoisin Italiasta, mutta alunperin tämä ruoka on kuitenkin lähtöisin Amerikasta, missä italialaiset siirtolaiset alkoivat sitä valmistamaan. Fasaanin tilalla on ollut helpommin saatavilla oleva broileri. Tähänkin ruokaan käy muukin riistalintu kuin fasaani. Pyy tai kyyhky olisi tähän löähes täydellinen valinta. Luonnollisesti mitkään lihankorvikkeet eivät sovi tähän. 🙂
Heinäsorsaa, Yorkshire puddingia, parsaa ja hollandaise-kastiketta.
Heinäsorsa
Yleensä nyljen saaliiksi saamani linnut ihan vaan laiskuttani. Nyppiminen tuntuu niin vaivalloiselta ja sotkuiselta. Tämän sorsan kuitenkin nypin, kun sorsajahdissa oli hieman rauhallisempi aika aamulennon jälkeen. Useimmiten valmistan lihat nykyisin sous vide-keittimellä. Sillä saa kypsyyden kohdalleen helposti. Tällä kertaa paistoin sorsan rintafileet nahkoineen paistinpannulla.
Jäniksen ulkofilettä, perunakrokettia ja violettia bataattipyrettä.
Perinteisesti pääsiäisenä syödään paljon lammasta, mutta mitäpä se metsästäjä muuta haluaa pääsiäisenäkään kuin jotain riistaa. Tälläkin kertaa annoin lampaiden siis juoksennella ainakin toistaiseksi. Pakastimesta löytyi viime syksynä saaliiksi saadun rusakon fileet, joten siitäpä sitten pääsiäisherkkua valmistamaan.
Englantilaista Pie & Mash ruokalajia mukaillen jänispiiras ja herkullista perunamuusia sekä persiljakastiketta.
Pie and Mash on ollut alunperin Englannin työväenluokan ruokalaji Lontoon satama-alueelta. Se koostuu tyypillisesti jauhelihapiiraasta, perunamuusista ja persiljakastikkeesta. Erittäin kätevä ruokalaji ja täydellinen lounasannos kun tekee piiraan ja muusin etukäteen ja lämmittää tarvittaessa. Vielä maukkaampaa se on kun tekee sen jostain riistasta. Tähänkään ruokaan ei sovi mikään lihankorvike.
Ossobucoa hirven potkista, rapeaksi paistettua polentaa ja paahdettua tomaattia.
Potkat vaativat pitkän kypsennysajan ja potkasta valmistetaan yleensä lihakeittoa tai patoja. Potkien hidas kypsennys tuo maut esiin ja tekee lihasta pehmeää. Monesti riistaeläinten potkia ei pidetä kovinkaan arvostettuina lihapaloina, mutta hyvässä viinissä pitkään hauduttamalla niistä saa juhlavan aterian.
Metsäkauriin ulkofilettä, uuniperuna, ruohosipulimajoneesia ja herkkusieniä.
Metsäkauriin liha on mielestäni ehdottomasti parasta riistalihaa, mitä riistanisäkkäistä voidaan saada. Sisäfileet ovat kovin pienet, mutta ulkofileet ovat noin 200-300 gramman painoisia, joten yhdestä ulkofileestä riittää hyvin kahdelle ruokailijalle. Metsäkauriin ulkofileet ovat niin mureita, että niitä ei tarvitse, eikä kannatakkaan kypsentää mureuttamisen vuoksi, vaan lähes pelkkä lämmittäminen riittää. Toki jokainen voi valita kypsyysasteen haluamakseen. Raaka liha on alle 54°C, medium 54-58°C ja kypsä noin 64°C. Itse teen metsäkauriin ulkofileet 53 asteiseksi. Jos käytössä on sous vide -keitin tai sirkulaattori on lämpötilan säätö helppoa, mutta onnistuu hyvin uunissakin. Paistaa ensin pannulla kauniin ruskeaksi ja laita fileet 200° uuniin. Kannattaa käyttää lämpömittaria niin saa lihan kypsyyden haluamakseen.
Pyy, päärynä-juuriselleripyre, perunasouffle, marinoitua sipulia ja sitrusgeeliä.
Pyy on parhaan makuinen riistalinnuistamme. Yhdestä pyystä riittää yhdelle ruokailijalle, kun siihen tehdään hyvät lisukkeet. Valmistin pyyn sous-videessä 55-asteessa, vähän reilun tunnin kypsennysajalla. Sen jälkeen nopeasti kaunis väri kuumalla pannulla voissa. Pyyn voi myös valmistaa uunissa paistamalla ensin pannulla ruskeaksi ja sen jälkeen 150-asteiseen uuniin. Kannattaa käyttää lämpömittaria ja ottaa pyy pois uunista kun sisälämpö on 55 astetta.
Olen varmasti muissakin resepteissäni kertonut kuinka, jänikset ovat parhaimmillaan pataruoissa. Mielestäni padat ovat nimenomaan parhaita talvella, kun ulkona on kylmä. Mikäs silloin parempaa kuin hitaasti hautunut riistainen lihapata. Tämän rakuunajäniksen resepti on kulkenut mukanani pitkään, en edes muista milloin olisin sitä ensimmäisen kerran valmistanut. Hyvää sen täytyy olla kun sitä tulee tehtyä aina uudestaan.
Usein vanhoja keittokirjoja selatessa törmää myös oravareseptehin. Amerikan ihmemaassa oravaa usein kokataan grillissä. Netin syövereistä löytyykin paljon erilaisia oravareseptejä. Ystäväni kanssa kerran sitten pohdittiin: miltähän se orava mahtaisi maistua? Niinpä sitten tuumasta toimeen ja pian oli pari kurrea pyydetty ja mikäs se talven pimeänä iltana maistuu paremmin kuin pataruoka. Maistuihan se, eipä eroa muustakaan riistapadasta.
Kevyt ja kaunis sorsasalaatti on loistava riistaruoka kun yritämme syödä hieman kevyemmin. Lähes jokainen metsästäjäkin on tehnyt uudenvuodenlupauksen ja päättänyt pudottaa hieman painoaan. Tässä salaatissa heinäsorsa yhdistyy salaattiin, bataattiin ja marinoituun fenkoliin, ja sitä täydentää vadelmavinegrette, joka tekee ruoasta yhtä maukkaan kuin miltä se näyttää.
Jos haluaa erittäin hyvää bologneseä eli italialaista jauhelihakastiketta, ei kannata kiirehtiä se tekemisessä. Mitä kauemmin tuo italialainen perinteinen herkkukastike saa hautua, sen parempaa siitä tulee. Riistan jauheliha sopii tähänkin tarkoitukseen erinomaisesti. Käytin tähän metsäkauriin jauhelihaa, mutta ihan yhtä hyvin makoisa bolognesekastike tulisi hirven, peuran tai miksei riistalinnunkin jauhelihasta. Halusin hieman vaihtelua perinteiseen pasta bologneseen, tein gnoccheja perunasta. Gnocchit ovat italialaiseen keittiöön kuuluvia mykyjä, jotka on helppo valmistaa.
Pian on joulu ja ajattelin tehdä jouluisen illallisen – ei niin perinteisestä suomalaisesta linnusta – fasaanista. Saksanseisojan kanssa touhutessa, fasaaneja tulee saaliiksi hyvin. Osa fasaaneista menee koulutuskäyttöön, esimerkiksi noutolinnuiksi, mutta kyllä niistä riittää jotain ruokapöytäänkin. Joulun lähestyessä fasaani saa lisukkeeksi joulusia makuja rosollista ja piparkakuista.
Tämän hirven luonnonmukainen matka päätyi ystäväni hiipiessä sen lähettyville, kun koira oli sen pysäyttänyt keskisuomalaiseen metsään. Kaverini pyysi minua tekemään hirvestä jotain herkkua italialaiseen tapaan. Osso buco on peräisin Pohjois-Italiasta Lombardian alueelta ja se tehdään yleensä vasikanpotkista. Potkat keitetään valkoviinissä ja lihaliemessä vihannesten kanssa. Osso buco syödään risoton tai polentan kanssa, usein gremolatalla höystettynä. Pitkä haudutus herkullisessa liemessä takaa myös herkullisen lopputuloksen. Risoton valmistuksessa on tärkeää sekoittaa risottoa koko ajan keittolientä lisätessä, niin riisin tärkkelys irtoaa hyvin ja tekee risotosta kermamaisen.
Otsikko vaatii ehkä hieman selitystä. Vaimoni on jälkeenpäin kertonut, että hänelle tehty italialainen illallinen ja tämä pastakastike oli se ratkaiseva tekijä, millä hurmasin hänet seurustelun alkuvaiheessa. Jos haluat pysyä sinkkuna, ei tätä kannata mahdolliselle puoliso ehdokkaalle tehdä, se loppuu se sinkkuus lyhyeen. Tällä olen onnistunut saamaan vaimoni tyytyväiseksi myöhemminkin. Tässä käytin valkohäntäpeuran jauhelihaa, mutta muukin jauheliha toimii todistetusti loistavasti.
Hirvijahti käynnistyi ja hirvenlihaa on pian reilusti saatavilla kaupoissa, vaikka ei itse metsästäisikään. Hirvi on suurin riistaeläimemme. Hirviuros saattaakin painaa jopa 600kg. Suomesta kaadetaan vuosittain n. 50 000 hirveä. Ennätysvuonna kaatomäärä on ollut 60 500 hirveä. Hirvenliha on maukasta ja siitä saa tehtyä monenlaista ruokaa.
Teeren rintaa, paistettua polentaa ja korvasienikastike.
Aamuhämärässä hiippailtuani suon reunaan ja aikani istuskeltuani, lenteli teerikukko suon laitaan mäntyyn istuskelemaan. Ensin ajattelin, että on hieman liian kaukana mutta päätin kuitenkin kokeilla. Onneksi oli myös kivääri (6,5x55SE) mukana, vaikka en yleensä sitä kuljeta mukanani. Nappiosuma ja teeri löytyikin puun juurelta. Teeri on metson ohella arvostetuin riistalintu. Teeren kaveriksi tein paistettua polentaa, korvasienikastketta, kurpitsa- ja hernepyrettä sekä höyrytettyä broccolinia.
Paahtaoleipää, lehtokurppaa, 65-asteen muna ja hollandaisekastike.
Lehtokurppa on hankala metsästettävä ja sen löytää yleensä alueen tiheimmistä pusikoista. Ilman koiraa lehtokurppa on vaikea löydettävä. Se luottaa viimeiseen asti omaan suojaväriinsä. Silloin kun lehtokurppa päättää lähteä karkuun, se tekeekin sen vauhdikkaasti ja lento on mutkittelevaa, joten siihen on vaikea osua haulikolla. Yhdessä lehtokurpassa ei paljoa syötävää ole, vain noin 300g. Vaikka lihaa on niukalti on se sitäkin maukkaampaa. Itseasiassa lehtokurppa on mielestäni herkullisin riistalintu. Tein lehtokurpasta ihanan alkupalan. Tämä sopii myös herkulliseksi riistaiseksi välipalaksi. Tarjoilin paistetun lehtokurpan paahtoleivällä ja tein siihen kananmunan keltuaisen ja hollandaise kastikkeen. Yhdestä lehtokurpasta riittää hyvin kahdelle, kun tekee siihen sopivat lisukkeet.
Jäniksen filettä, perunapaistos, hunajapaahdettuja porkkanoita, punajuuripyrettä, mustikkahelmiä ja punaviinikastiketta.
Olin Jiipin kanssa etsimässä lehtokurppia aika tiheässä pusikossa. Näin jäniksen kurkkivan puun takaa ja olin jo ampumassa, kunnes se katosi takaisin puun taakse. Pian se kurkkasi sieltä uudestaan ja aloin kiertämään paremmalle ampumahollille. Jiippi singahti paikalle ja äkkäsi rusakon piilopaikastaan. Ilman mitään seisontoja Jiippi säntäsi suoraan jäniksen piilopaikalle ja ajoi sen liikkeelle. Sen verran oli jäniksellä etumatkaa, että uskalsin ampua sitä ilman vaaraa Jiiipin joutumisesta tulilinjalle. Jänö kippasi kerralla, kun lähetin Benellillä itseladatut teräshaulet matkaan yli 500m/s nopeudella. On kyllä ottava panos. Enää en käytäkkään muuta kuin itseladattuja teräspatruunoita. Pakkohan se on niihin siirtyä, kun ei taida olla juuri kohtuuhintaisia vaihtoehtoja.
Jäniksen fileiden kaveriksi laitoin perunaa, hunajapaahdettuja porkkanoita, punajuuripyrettä, mustikkahelmiä ja punaviinikastiketta. Koristeeksi vielä herneenversoja. Kyllä maistui.
Metsästyskausi starttaa Suomessa 10. 8 alkavalla kyyhkyjahdilla. Kyyhkyjahti onkin noussut metsästäjien suosikiksi, ennen selvää ykkössijaa pitäneen sorsajahdin ohi. Kyyhykanta on runsas ja kasvaa voimakkaasti. Tummalihaisen kyyhkyn kanssa voi tarjoilla vahvoja makuja ja hyviä viinejä. Yorkshire pudding on helppo tehdä ja se sopii todella hyvin erilaisten liharuokien kanssa.
Viimeisiä viime kauden vesilintuja on nyt hyvä syödä pois juuri ennen uuden sorsastuskauden alkua. Kun helteetkin palasivat päätin tehdä nopeaa kesäruokaa muurinpohjapannulla. Nuotiolla sama onnistuu yhtä hyvin.
Savustettua metsäkauriin jauhelihaa ja kanttarellikeittoa.
Sain ystävältäni reilun satsin tuoreita kanttarelleja ja nehän sopivat erittäin hyvin riistaruokien makumaailmaan. Pohjana tässä on herkullinen kanttarellikeitto, mihin on lisätty reilusti sulatejuustoa ja savustettua metsäkauriin jauhelihaa. On kyllä kertakaikkisen maukasta ja ihanaa.
Helppoa ja herkullista. Metsäkauriin potkista tulee herkullista, kun ne saavat kypsyä pitkään uunissa. Italialainen pataruoka saa seurakseen tomaattimurskaa ja pieni valkoviini antaa sen pienen juhlallisen vivahteen täydelliselle illalliselle.
Maittava riistakäristys syntyy vaikka metsäkauriin lavasta.
Poronkäristys on monen mielestä ehkä perinteisin suomalainen ruoka. Poronkäristystä nautitaan usein Lapin matkoilla ja käristys yhdistetäänkin vahvasti Suomen Lappiin. Käristystä voi tehdä myös riistalihoista. Mistä tahansa riistalihasta saa erinomaisen käristyksen. Olen tehnyt hyvää käristystä jäniksestä ja myös Kanadan hanhesta. Tässä tein käristyksen metsäkauriin lavasta. Samalle lautaselle lisäsin paahdetun porkkanan ja tietysti puolukkasurvosta. Käristysliha on helpoin vuolla veitsellä sopivan ohuiksi lastuiksi jäisenä.
Grillatua jäniksen ulkofilettä ja juustolla täytettyä perunacroquettea.
Jäniksiä tulee minulle saaliiksi usein sivusaaliina muun jahdin yhteydessä. Silloin tällöin pomppujänis lähtee jonkun kiven takaa ja päätyy loppujen lopuksi lautaselle. Niin tällekkin kävi. Usein jänis jää saaliiksi koiran ajosta, mutta myös kyttäys jänisten muodostamien polkujen varrella tuottaa tulosta.
Herkulliseen riistapiirakkaan voi käyttää monenlaista riistalihaa.
Tämä riistapiirakkaa on mahtava yrttinen ruoka, mihin käy kaikenlainen riistaliha. Tästä ei saa pahanmakuista millään. Tähän piirakkaan voit laittaa teeret, metsot, pyyt, fasaanit, hirvenlihat, ihan mitä vaan. Valmistumisen odottaminen maksaa vaivan. Tarjoa piirakka kuuman perunamuusin kanssa.
Metsäkauriista saa hienostuneen alkuruoan riistaillalliselle. Tartar on raakana syötävä liharuoka, joka valmistetaan hienonnetusta tai jauhetusta lihasta ja tarjoillaan yleensä kananmunankeltuaisen kanssa. Parasta tartar on tuoreesta lihasta valmistettuna.
Metsäkauriin ulkofilettä, puikulamuusia ja korvasienimuhennosta
Metsäkauriin liha on erittäin mureaa ja hennon riistaisen makuista. Metsäkauriin ulkofilettä ei tarvitse kypsentää pitkään, usein pelkkä lämmitys riittää, riippuen siitä millaisen kypsyysasteen aterialleen haluaa. Itse pidän jos liha on kypsyydeltään mediumia tai jopa raakaa. Tämä kauris jäi saaliiksi muutaman tunnin istumisen jälkeen. Olin jo luovuttamassa ja etsin mukavaa makuuasentoa passipaikallani kun pukki yhtäkkiä tuli pellon reunaan. Matkaa oli arviolta 100 metriä kun lähetin Lapuan Naturalikseen matkaan. Nappiosuma vitaalialueelle ja pukin matka loppui parinkymmenen metrin päähän lähtöpaikalta.
Alkukesästä parsa on parhaimmillaan ja fasaanin munia on saatavilla.
Keväällä ja alkukesästä parsat ovat parhaimmillaan ja fasaaanin muniakin on saatavilla. Kävin hakemassa metsästysseurallemme nuoria fasaaneja, jotka vapautettiin luontoon alkuviikosta. Kuljetuksen aikana fasaanit jatkoivat munimista ja laatikoista löytyi muutama fasaanin muna.
Teeren rintafile, Hasselbackan peruna. Smetanaa ja savustettua siianmätiä.
Teeri on metson ohella suomalaisen metsästäjän perinteisin ja arvostetuin lintusaalis. Metsäkanalintujen kanta vaihtelee ajoittain ja nyt on ollut jo pari hyvää vuotta ja kanta on kestänyt hyvin metsästystä. Aina näin ei ole ollut ja metsäkanalintujen metsästystä on jouduttu rajoittamaan. Teeren liha on tummaa ja maku on voimakkaan riistainen. Teeren lihaa ei kannata kypsentää liikaa, koska se muuttuu helposti maksamaiseksi. Monet kypsentävät teeren kokonaisena, jolloin koivet ja siipilihat tuppaavat kuivumaan liikaa. Itse tykkään kypsentää rintalihat erikseen muista osista. Silloin saan kaikkiin sopivan kypsyyden.
Rillette on ranskalainen alkuruoka. Se on mausteliemessä kypsennettyä, erittäin ylikypsää lihaa. Liha on revitään suikaleiksi tarjoillaan usein alkupalana leivän päällä. Rilletteen käy hyvin riistalintujen koipilihat. Rilleten voi pakata folioon pötköksi jääkaappiin ja leikata seuraavana päivänä siitä siivuja. Siivut paistinpannulle hetkeksi, niin onpas herkku valmista. Ranskalainen kokki paistaisi siivut hanhen- tai ankan rasvassa.
