Herkullista riistaruokaa, tiukkaa yhdistysasiaa ja koiramaista elämää.
Potkat vaativat pitkän kypsennysajan ja potkasta valmistetaan yleensä lihakeittoa tai patoja. Potkien hidas kypsennys tuo maut esiin ja tekee lihasta pehmeää. Monesti riistaeläinten potkia ei pidetä kovinkaan arvostettuina lihapaloina, mutta hyvässä viinissä pitkään hauduttamalla niistä saa juhlavan aterian.
Metsäkauriin liha on mielestäni ehdottomasti parasta riistalihaa, mitä riistanisäkkäistä voidaan saada. Sisäfileet ovat kovin pienet, mutta ulkofileet ovat noin 200-300 gramman painoisia, joten yhdestä ulkofileestä riittää hyvin kahdelle ruokailijalle. Metsäkauriin ulkofileet ovat niin mureita, että niitä ei tarvitse, eikä kannatakkaan kypsentää mureuttamisen vuoksi, vaan lähes pelkkä lämmittäminen riittää. Toki jokainen voi valita kypsyysasteen haluamakseen. Raaka liha on alle 54°C, medium 54-58°C ja kypsä noin 64°C. Itse teen metsäkauriin ulkofileet 53 asteiseksi. Jos käytössä on sous vide -keitin tai sirkulaattori on lämpötilan säätö helppoa, mutta onnistuu hyvin uunissakin. Paistaa ensin pannulla kauniin ruskeaksi ja laita fileet 200° uuniin. Kannattaa käyttää lämpömittaria niin saa lihan kypsyyden haluamakseen.
Pyy on parhaan makuinen riistalinnuistamme. Yhdestä pyystä riittää yhdelle ruokailijalle, kun siihen tehdään hyvät lisukkeet. Valmistin pyyn sous-videessä 55-asteessa, vähän reilun tunnin kypsennysajalla. Sen jälkeen nopeasti kaunis väri kuumalla pannulla voissa. Pyyn voi myös valmistaa uunissa paistamalla ensin pannulla ruskeaksi ja sen jälkeen 150-asteiseen uuniin. Kannattaa käyttää lämpömittaria ja ottaa pyy pois uunista kun sisälämpö on 55 astetta.
Olen varmasti muissakin resepteissäni kertonut kuinka, jänikset ovat parhaimmillaan pataruoissa. Mielestäni padat ovat nimenomaan parhaita talvella, kun ulkona on kylmä. Mikäs silloin parempaa kuin hitaasti hautunut riistainen lihapata. Tämän rakuunajäniksen resepti on kulkenut mukanani pitkään, en edes muista milloin olisin sitä ensimmäisen kerran valmistanut. Hyvää sen täytyy olla kun sitä tulee tehtyä aina uudestaan.
Usein vanhoja keittokirjoja selatessa törmää myös oravareseptehin. Amerikan ihmemaassa oravaa usein kokataan grillissä. Netin syövereistä löytyykin paljon erilaisia oravareseptejä. Ystäväni kanssa kerran sitten pohdittiin: miltähän se orava mahtaisi maistua? Niinpä sitten tuumasta toimeen ja pian oli pari kurrea pyydetty ja mikäs se talven pimeänä iltana maistuu paremmin kuin pataruoka. Maistuihan se, eipä eroa muustakaan riistapadasta.
Kevyt ja kaunis sorsasalaatti on loistava riistaruoka kun yritämme syödä hieman kevyemmin. Lähes jokainen metsästäjäkin on tehnyt uudenvuodenlupauksen ja päättänyt pudottaa hieman painoaan. Tässä salaatissa heinäsorsa yhdistyy salaattiin, bataattiin ja marinoituun fenkoliin, ja sitä täydentää vadelmavinegrette, joka tekee ruoasta yhtä maukkaan kuin miltä se näyttää.
Jos haluaa erittäin hyvää bologneseä eli italialaista jauhelihakastiketta, ei kannata kiirehtiä se tekemisessä. Mitä kauemmin tuo italialainen perinteinen herkkukastike saa hautua, sen parempaa siitä tulee. Riistan jauheliha sopii tähänkin tarkoitukseen erinomaisesti. Käytin tähän metsäkauriin jauhelihaa, mutta ihan yhtä hyvin makoisa bolognesekastike tulisi hirven, peuran tai miksei riistalinnunkin jauhelihasta. Halusin hieman vaihtelua perinteiseen pasta bologneseen, tein gnoccheja perunasta. Gnocchit ovat italialaiseen keittiöön kuuluvia mykyjä, jotka on helppo valmistaa.
Pian on joulu ja ajattelin tehdä jouluisen illallisen – ei niin perinteisestä suomalaisesta linnusta – fasaanista. Saksanseisojan kanssa touhutessa, fasaaneja tulee saaliiksi hyvin. Osa fasaaneista menee koulutuskäyttöön, esimerkiksi noutolinnuiksi, mutta kyllä niistä riittää jotain ruokapöytäänkin. Joulun lähestyessä fasaani saa lisukkeeksi joulusia makuja rosollista ja piparkakuista.
Tämän hirven luonnonmukainen matka päätyi ystäväni hiipiessä sen lähettyville, kun koira oli sen pysäyttänyt keskisuomalaiseen metsään. Kaverini pyysi minua tekemään hirvestä jotain herkkua italialaiseen tapaan. Osso buco on peräisin Pohjois-Italiasta Lombardian alueelta ja se tehdään yleensä vasikanpotkista. Potkat keitetään valkoviinissä ja lihaliemessä vihannesten kanssa. Osso buco syödään risoton tai polentan kanssa, usein gremolatalla höystettynä. Pitkä haudutus herkullisessa liemessä takaa myös herkullisen lopputuloksen. Risoton valmistuksessa on tärkeää sekoittaa risottoa koko ajan keittolientä lisätessä, niin riisin tärkkelys irtoaa hyvin ja tekee risotosta kermamaisen.
Otsikko vaatii ehkä hieman selitystä. Vaimoni on jälkeenpäin kertonut, että hänelle tehty italialainen illallinen ja tämä pastakastike oli se ratkaiseva tekijä, millä hurmasin hänet seurustelun alkuvaiheessa. Jos haluat pysyä sinkkuna, ei tätä kannata mahdolliselle puoliso ehdokkaalle tehdä, se loppuu se sinkkuus lyhyeen. Tällä olen onnistunut saamaan vaimoni tyytyväiseksi myöhemminkin. Tässä käytin valkohäntäpeuran jauhelihaa, mutta muukin jauheliha toimii todistetusti loistavasti.
Hirvijahti käynnistyi ja hirvenlihaa on pian reilusti saatavilla kaupoissa, vaikka ei itse metsästäisikään. Hirvi on suurin riistaeläimemme. Hirviuros saattaakin painaa jopa 600kg. Suomesta kaadetaan vuosittain n. 50 000 hirveä. Ennätysvuonna kaatomäärä on ollut 60 500 hirveä. Hirvenliha on maukasta ja siitä saa tehtyä monenlaista ruokaa.
Aamuhämärässä hiippailtuani suon reunaan ja aikani istuskeltuani, lenteli teerikukko suon laitaan mäntyyn istuskelemaan. Ensin ajattelin, että on hieman liian kaukana mutta päätin kuitenkin kokeilla. Onneksi oli myös kivääri (6,5x55SE) mukana, vaikka en yleensä sitä kuljeta mukanani. Nappiosuma ja teeri löytyikin puun juurelta. Teeri on metson ohella arvostetuin riistalintu. Teeren kaveriksi tein paistettua polentaa, korvasienikastketta, kurpitsa- ja hernepyrettä sekä höyrytettyä broccolinia.
Lehtokurppa on hankala metsästettävä ja sen löytää yleensä alueen tiheimmistä pusikoista. Ilman koiraa lehtokurppa on vaikea löydettävä. Se luottaa viimeiseen asti omaan suojaväriinsä. Silloin kun lehtokurppa päättää lähteä karkuun, se tekeekin sen vauhdikkaasti ja lento on mutkittelevaa, joten siihen on vaikea osua haulikolla. Yhdessä lehtokurpassa ei paljoa syötävää ole, vain noin 300g. Vaikka lihaa on niukalti on se sitäkin maukkaampaa. Itseasiassa lehtokurppa on mielestäni herkullisin riistalintu. Tein lehtokurpasta ihanan alkupalan. Tämä sopii myös herkulliseksi riistaiseksi välipalaksi. Tarjoilin paistetun lehtokurpan paahtoleivällä ja tein siihen kananmunan keltuaisen ja hollandaise kastikkeen. Yhdestä lehtokurpasta riittää hyvin kahdelle, kun tekee siihen sopivat lisukkeet.
Olin Jiipin kanssa etsimässä lehtokurppia aika tiheässä pusikossa. Näin jäniksen kurkkivan puun takaa ja olin jo ampumassa, kunnes se katosi takaisin puun taakse. Pian se kurkkasi sieltä uudestaan ja aloin kiertämään paremmalle ampumahollille. Jiippi singahti paikalle ja äkkäsi rusakon piilopaikastaan. Ilman mitään seisontoja Jiippi säntäsi suoraan jäniksen piilopaikalle ja ajoi sen liikkeelle. Sen verran oli jäniksellä etumatkaa, että uskalsin ampua sitä ilman vaaraa Jiiipin joutumisesta tulilinjalle. Jänö kippasi kerralla, kun lähetin Benellillä itseladatut teräshaulet matkaan yli 500m/s nopeudella. On kyllä ottava panos. Enää en käytäkkään muuta kuin itseladattuja teräspatruunoita. Pakkohan se on niihin siirtyä, kun ei taida olla juuri kohtuuhintaisia vaihtoehtoja.
Jäniksen fileiden kaveriksi laitoin perunaa, hunajapaahdettuja porkkanoita, punajuuripyrettä, mustikkahelmiä ja punaviinikastiketta. Koristeeksi vielä herneenversoja. Kyllä maistui.
Metsästyskausi starttaa Suomessa 10. 8 alkavalla kyyhkyjahdilla. Kyyhkyjahti onkin noussut metsästäjien suosikiksi, ennen selvää ykkössijaa pitäneen sorsajahdin ohi. Kyyhykanta on runsas ja kasvaa voimakkaasti. Tummalihaisen kyyhkyn kanssa voi tarjoilla vahvoja makuja ja hyviä viinejä. Yorkshire pudding on helppo tehdä ja se sopii todella hyvin erilaisten liharuokien kanssa.
Viimeisiä viime kauden vesilintuja on nyt hyvä syödä pois juuri ennen uuden sorsastuskauden alkua. Kun helteetkin palasivat päätin tehdä nopeaa kesäruokaa muurinpohjapannulla. Nuotiolla sama onnistuu yhtä hyvin.
Sain ystävältäni reilun satsin tuoreita kanttarelleja ja nehän sopivat erittäin hyvin riistaruokien makumaailmaan. Pohjana tässä on herkullinen kanttarellikeitto, mihin on lisätty reilusti sulatejuustoa ja savustettua metsäkauriin jauhelihaa. On kyllä kertakaikkisen maukasta ja ihanaa.
Helppoa ja herkullista. Metsäkauriin potkista tulee herkullista, kun ne saavat kypsyä pitkään uunissa. Italialainen pataruoka saa seurakseen tomaattimurskaa ja pieni valkoviini antaa sen pienen juhlallisen vivahteen täydelliselle illalliselle.
Poronkäristys on monen mielestä ehkä perinteisin suomalainen ruoka. Poronkäristystä nautitaan usein Lapin matkoilla ja käristys yhdistetäänkin vahvasti Suomen Lappiin. Käristystä voi tehdä myös riistalihoista. Mistä tahansa riistalihasta saa erinomaisen käristyksen. Olen tehnyt hyvää käristystä jäniksestä ja myös Kanadan hanhesta. Tässä tein käristyksen metsäkauriin lavasta. Samalle lautaselle lisäsin paahdetun porkkanan ja tietysti puolukkasurvosta. Käristysliha on helpoin vuolla veitsellä sopivan ohuiksi lastuiksi jäisenä.
Jäniksiä tulee minulle saaliiksi usein sivusaaliina muun jahdin yhteydessä. Silloin tällöin pomppujänis lähtee jonkun kiven takaa ja päätyy loppujen lopuksi lautaselle. Niin tällekkin kävi. Usein jänis jää saaliiksi koiran ajosta, mutta myös kyttäys jänisten muodostamien polkujen varrella tuottaa tulosta.
Tämä riistapiirakkaa on mahtava yrttinen ruoka, mihin käy kaikenlainen riistaliha. Tästä ei saa pahanmakuista millään. Tähän piirakkaan voit laittaa teeret, metsot, pyyt, fasaanit, hirvenlihat, ihan mitä vaan. Valmistumisen odottaminen maksaa vaivan. Tarjoa piirakka kuuman perunamuusin kanssa.
Metsäkauriista saa hienostuneen alkuruoan riistaillalliselle. Tartar on raakana syötävä liharuoka, joka valmistetaan hienonnetusta tai jauhetusta lihasta ja tarjoillaan yleensä kananmunankeltuaisen kanssa. Parasta tartar on tuoreesta lihasta valmistettuna.
Metsäkauriin liha on erittäin mureaa ja hennon riistaisen makuista. Metsäkauriin ulkofilettä ei tarvitse kypsentää pitkään, usein pelkkä lämmitys riittää, riippuen siitä millaisen kypsyysasteen aterialleen haluaa. Itse pidän jos liha on kypsyydeltään mediumia tai jopa raakaa. Tämä kauris jäi saaliiksi muutaman tunnin istumisen jälkeen. Olin jo luovuttamassa ja etsin mukavaa makuuasentoa passipaikallani kun pukki yhtäkkiä tuli pellon reunaan. Matkaa oli arviolta 100 metriä kun lähetin Lapuan Naturalikseen matkaan. Nappiosuma vitaalialueelle ja pukin matka loppui parinkymmenen metrin päähän lähtöpaikalta.
Keväällä ja alkukesästä parsat ovat parhaimmillaan ja fasaaanin muniakin on saatavilla. Kävin hakemassa metsästysseurallemme nuoria fasaaneja, jotka vapautettiin luontoon alkuviikosta. Kuljetuksen aikana fasaanit jatkoivat munimista ja laatikoista löytyi muutama fasaanin muna.
Teeri on metson ohella suomalaisen metsästäjän perinteisin ja arvostetuin lintusaalis. Metsäkanalintujen kanta vaihtelee ajoittain ja nyt on ollut jo pari hyvää vuotta ja kanta on kestänyt hyvin metsästystä. Aina näin ei ole ollut ja metsäkanalintujen metsästystä on jouduttu rajoittamaan. Teeren liha on tummaa ja maku on voimakkaan riistainen. Teeren lihaa ei kannata kypsentää liikaa, koska se muuttuu helposti maksamaiseksi. Monet kypsentävät teeren kokonaisena, jolloin koivet ja siipilihat tuppaavat kuivumaan liikaa. Itse tykkään kypsentää rintalihat erikseen muista osista. Silloin saan kaikkiin sopivan kypsyyden.
Rillette on ranskalainen alkuruoka. Se on mausteliemessä kypsennettyä, erittäin ylikypsää lihaa. Liha on revitään suikaleiksi tarjoillaan usein alkupalana leivän päällä. Rilletteen käy hyvin riistalintujen koipilihat. Rilleten voi pakata folioon pötköksi jääkaappiin ja leikata seuraavana päivänä siitä siivuja. Siivut paistinpannulle hetkeksi, niin onpas herkku valmista. Ranskalainen kokki paistaisi siivut hanhen- tai ankan rasvassa.
Fasaani tuo pahaääninen mutta herkullinen riistalintu. Pian sen rääkäisyn voi taas kuulla, kun soidinaika lähestyy ja fasaanikukko alkaa keräämään haaremiaan ympärilleen. Fasaanikukon laulu ei todellakaan ole mikään musiikillinen huippukokemus. Riistalintuna fasaani on Suomessa tuontikamaa ja istutuksia on tehty jo 1900-luvun alusta. Alunperin istutukset aloitti karkkimies Karl Fazer. Jossain päin Suomea on jo luontaista fasaanikantaa. Fasaani selviää huonosti Suomen luonnossa ja joutuu usein petolintujen tai ketun saaliiksi. Ilman vuosittaisia tuki-istutuksia kanta pikkuhiljaa kuihtuu kunnes kanahaukka vie sen viimeisenkin.
Hyvä ystäväni antoi minulle palat hirven sisäfilettä ja pyysi minua tekemään jotain hyvää hirvenlihasta. Perinteenähän Suomessa on tehdä hirvenlihasta kastikkeita tai laittaa paisti uuniin. Itse olen syönyt lapsuuteni hirveä monessa eri muodossa, usein se oli juurikin sitä hirvenlihakastiketta ja perunoita. Kun sain käsiini parhaat palat kytikseltä ammutusta hirvestä tein siitä hyvät pihvit samaan tyyliin kuten pihvit tehdään naudanlihastakin. Naudanlihassa ja hirvenlihassa ei kovinkaan isoja eroja ole, joten samanlainen kypsennys sopii molemmille. Itseasiassa olen kerran tehnyt sokkotestin, missä oli hirven- ja naudanpaistia valmistettuna samalla tavalla. Kohdeyleisö maistoi lihoja tietämättä kumpaa elukkaa ko. lihapala oli. He eivät erottaneet maun perusteella menikö suuhun hirveä vai nautaa. Metsästäjälle (myös metsästäjän ystävälle) on tietysti suurempi herkku syödä lihaa, minkä alkuperä on tiedossa.
Riistaa leikatessa tulee myös paljon jauhelihaa sellaisista ruhon osista, mitä ei pidetä niin kovin arvokkaana. Kunnolliseen lihamyllyyn kannattaa satsata hieman, sillä se lisää riistan monikäyttöisyyttä ja ne vähemmän arvokkaat ruhonosat tulee käytetyksi. Isommista riistaeläimistä tulee paljon hyvää jauhelihaa kun jaksaa kaivella esimerkiksi kylkiluiden välit. Hyödynsin kauriista jauhettua lihaa tekemällä siitä ohuet, myös saiturin lehtipihviksi sanotut leikkeet. Siihen sopivat lisukkeet niin onpa hyvää ja vähällä vaivalla.
Jänis on Suomessa yleinen saaliseläin metsästäjälle. Saaliiksi saadaan vuosittain noin 200 000 jänistä. Yksi hienoimmista jahtimuodoista onkin jänisjahti ajavan koiran avulla. On todella jännittävä odotella passissa ja kuunnella ajokoiran haukkua, kun se alkaa pikkuhiljaa lähestymään. Viime syksynä kävin jänisjahdissa hyvän ystäväni luona Toivakassa. Keli oli hieno ja koira Jeppe toimi loistavasti. Eräksi saatiin sinä päivänä jänikset mieheen, joten mikäpä sieltä oli kotiin ajella, kun mielessäni jo suunnittelin illallismenua maailman kauneimmalle naiselle herkullisista jäniksen fileistä.
Sunnuntaipaisti eli Sunday Roast on yksi Englannin kansallisruoista. Vaimoni on joskus nuoruudessaan (siis juuri hetki sitten) viettänyt aikaansa Englannissa ja saanut eri perheissä asuessaan sunnuntaisin paistia, minkä äärelle koko perhe on kokoonutunut päivälliselle. Hän pyysi minua tekemään riistaversion kuuluisasta sunnuntaipaistista. Kun puhutaan perinteisestä suomalaisesta riistaruoasta tulee itselle ensimmäisenä mieleen metsäjänis. Sitä ei nyt löytynyt mutta rusakko löytyi. Kun Suomi kohtaa Englannin, hieman metsäjänistä mureampi toivakkalainen rusakko, sopii sunnuntaipaistiksi täydellisesti.
Viime syksyistä heinäsorsaa ja sen kaveriksi savupekonilla höystettyä risottoa. Makuyhdistelmän kruunuksi paahdettua vuohenjuustoa. Sorsan, samoin kuin ankan makupariksi sopii erinomaisesti appelsiini. Mielestäni tässä annoksessa kaikki maut sopivat täydellisesti toisiinsa.
Metsäkauriin sisäfilee on niin mureaa lihaa, että niitä ei juurikaan tarvitse kypsentää. Sisäfileille riittää se, että ne nopeasti pyöräytetään paistinpannun kautta lautaselle. Metsäkauriin sisäfileet ovat niin pienet, että niitä tarvitaan pari per ruokailija. Niille tein kaveriksi sitruunaisen palsternakkapyreen. Sen pirteän sitruunainen aromi sopi erinomaisesti paistetun lihan ja perunoiden kaveriksi. Samalle lautaselle eksyi höyrytettyä varsiparsakaalia ja aiolia. Aiolin kanssa pitää olla varovainen ettei valkosipulin voimakas maku hallitse liikaa ja peitä alleen herkkää metsäkauriin fileen makua.
Viime syksyn pyynnistä löytyi pakastimesta vielä yksi kyyhkykin. Viime syksyinen kyyhkyjahti ei onnistunut kovin hyvin, vaan jostain syystä kyyhkyt eivät eksyneet meidän pyyntimestoille. Jotain kuitenkin tuli reppuunkin asti. Yhdestä kyyhkystä ei kovin isoa ateriaa kahdelle valmistu, joten tein siihen hieman reilummat lisukkeet. Kyyhkyn kaveriksi lautaselle valmistui hernepyre, paahdettuja porkkanoita, perunoita ja hunajalla terästettyä aiolia.
Sorsaa voi valmistaa monella eri tavalla. Yleisimmin sorsa paistetaan uunissa tai pannulla pelkät täkkälihat. Kokeilin valmistaa sorsaa hieman eri tavalla. Tein ensin nyhtöpossu ohjeita mukaellen sorsasta ylikypsää repimiskelpoistasta lihaa ja sekoitin sen Parmesaanikastikkeeseen. Lopputulos oli erinomainen! Pelkästään nyhtösorsakin olisi ollut hyvää ja nyt tuon kastikkeen ja pastan kanssa todella maittava. Nyhtösorsasta pitääkin keksiä jotain muuta herkkua.
Riistanvartijan vuoka, Gamekeeper’s Pie, on riistainen versio kuuluisasta englantilaisesta paimenen piiraasta tai vuoasta, Sheperd’s Pie:sta. Yleensä Sheperds’s Pie valmistetaan jauhetusta lampaanlihasta. Jos käytetään naudanlihaa, muuttuu nimi Cottage Pie:ksi.
Nimestään huolimatta Kiovan kana ei ole ukrainalainen ruoka, vaan venäläinen. Kiovan kana keksittiin hotelli Ukrainassa, Pietarissa 1900- luvun alussa. Kiovan kana valmistetaan usein avamalla tasku linnun rintalihaan ja laittamalla täytteet sisälle. Sen voi valmistaa myös siten, että nuijitaan rintalihat ohueksi ja kääritään täytteet sisälle. Riistaversio valmistui tällä kertaa fasaanista. Fasaani on oman koiran, Jiipin kanssa saaliiksi saatu urosfasaani.
Höyryävän kuuma riistapata on parasta, mitä kylmänä talvi-iltana voi saada ja joka varmasti miellyttää kaikkia perheenjäseniä ja ystäviä. Tämä irlantilainen riistapata sisältää mureaa hirvenlihaa ja vihanneksia, jotka on maustettu paksulla oluella ja runsailla mausteilla. Olueksi sopii porter tai stout-tyyppinen olut. Kun kyseessä on irlantilainen ruoka on Guinness ehkä kuitenkin etuoikeutettu. Lihaksi sopii luonnollisesti muukin riistaliha kuin hirvi. Jos riistaa ei ole saatavilla, naudanliha käy myös. Irlantilainen riistapata on sekoitus riistaa, porkkanoita ja perunoita, jotka kaikki on haudutettu pitkään täyteläisessä olutliemessä. Niidenkin mielestä, jotka eivät pidä oluen mausta, pata maistui eriomaisesti.
Pasta bolognese eli tomaattinen jauhelihakastike on klassikko italialainen ruokalaji, joka valmistetaan yleensä naudan jauhelihasta. Metsäkauriista tulee yleensä myös jauhelihaa, ja se on täydellinen jauheliha myös bolognese kastikkeeseen.
Fasaanistakin on moneksi. Yritän keksiä aina uusia tapoja valmistaa riistaa. Fasaani on meillä hieman harvinaisempi riistaruoka, eikä perinteitä sen kokkaamiseksi oikein ole. Muualta maailmasta toki löytyy paljonkin resptiikkaa, kun jaksaa netin syövereistä etsiä. Tämäkin fasaani tuli saaliiksi seisovan koiran Jiipin ansiosta. Ilman koiraa fasaani on hankala löydettävä, se on todella hyvä piiloutumaan aluskasvillisuuteen.
Joskus on hyvä hieman keventää ruokavaliota. Salaatit ovat siihen hyvä apu. Riistasta harvemmin tehdään salaatteja mutta caesarsalaatti sopii hyvin riistan kaveriksi. Caesarsalaatti on lähtöisin Meksikosta, missä italiasta tullut siirtolainen Caesar Cardini kehitti salaatin Yhdysvaltojen itsenäisyyspäiväksi. Yleensä caesarsalaatti tehdään romainesalaatin lehdistä. Lisänä on usein paahdetuttuja leipäkuutioita eli krutonkeja ja broileria. Tässä salaatissa broilerin tilalla oli fasaania ja romainesalaatin lisänä myös jäävuorisalaattia.
Sattui syksyllä niin hyvä tuuri, että törmäsin pariin metsoon. Itseasiassa koirahan ne löysi. Jiippi etsi lintuja hakkuuaukon reunasta nuoresta männiköstä. Yhtäkkiä näin sen pysähtyvän jämäkästi seisomaan. Jiipin asennosta huomasi, että nyt ollaan tosissaan. Hiippailin lähemmäksi Jiippiä ja annoin avanssikäskyn Jiipille. Jiippi lähti räjähtäväasti eteenpäin, niinkuin se aina tekee kun kyseessä on metsäkanalintu. Mitään ei löytynyt ja ajattelin jo, että siitä on lintu lähtenyt, juuri ennenkun saavuimme lähistölle. Samassa kun harmittelin tilannetta, yläpuoleltani puusta lähti metso kovan ryminän kanssa lentoon. PAM ja teräshaulit lähtivät Benellin piipusta yli 500 m/s nopeudella kohti pakoon pyrkivää salomaiden kuningasta. Huomasin heti, että nyt sattui kohdilleen ja näin linnun tippuvan alas. Jiippi syöksyi samassa varmistamaan tilanteen hyppääämällä makaamaan tippuneen ison linnun päälle. Siitä ei enää karata. Kova tuuletus päälle ja kehuin koiraa. Kovin olimme juhlatuulella, enkä sitten ehtinyt reagoimaan kun samaisesta puusta pölähti lentoon toinenkin metso. Se meni menojaan. Mahdollisuus oli tuplaan, mutta enpäs huomannut katsoa ylöspäin.
Yleensä kun saan saaliiksi metsäjäniksen tai rusakon leikkaan ulkofileet irti, enkä laita niitä siihen perinteiseen jänispataan. Ulkofileet ovat riittävän isot, että niistä syö kaksi henkilöä. Siis file/henkilö. Koska, minulla ei ole ajokoiraa ovat jänikset yleensä muun metsästyksen sivusaaliita. Joskus kuitenkin innostun lähtemään kyttäilemään jäniksiä ihan erikseenkin. Metsäjänikset ja rusakot lähtevät iltaisin liikkeelle auringon laskettua. Liikettä riittää aamuhämärään asti. Kuutamoiltoina talvisin, näkyvyys riittää jänisten kyttäilyyn läpi yön.
Itsenäisyyspäivänä on yleensä aika hiljaista ja silloin onkin aikaa askarrella keittiössä pitemmän kaavan kautta. Halusin tehdä itsenäisyyspäiväksi jotain suomalaista. Mikäpä se on suomalaisempaa kuin riistaruoka. Ihan kuitenkaan en pysytellyt kaikkien raaka-aineiden kohdalla kotimaisuudessa. Heinäsorsan kaveriksi lautaselle päätyi perunaa ja appelsiinikastiketta sekä pikkelöityä punasipulia ja sitruunageeliä. Sitrushedelmien hapokkuus sopii mielestäni erittäin hyvin heinäsorsan rinnalle.
Metsäjänis alkaa pian olemaan harvinaisempi saalis kuin serkkunsa rusakko eli peltojänis. Saalismäärät ovat jo samaa luokkaa. Metsäjänis on väistymässä lumirajan vetäytyessä hiljalleen pohjoisemmaksi ja antaa samalla tilaa rusakon leviämiselle. Maullisesti metsäjänis on riistaisempi kuin rusakko. Rusakon maku on miedompi ja hienostuneempi kuin metsäjäniksen. Tämä jänis jäi saaliiksi metsäkanalintujahdin sivusaaliina Jiipin seisoessa jänistä kuusen juuressa.
Tein teeri-illallisen saaliiksi saamastani teerestä. Kovin hyvin tuokaan ei koiran seisonnassa pysynyt, vaan yritti paeta paikalta kun lähestyin sitä. Metsäkanalinnut ovat niin arkoja, että jos pysyvätkin paikoillaan kun koira saa seisonnan, niin viimeistään silloin lähtevät lentoon, kun metsästäjä lähestyy koiraa ja lintua.
Jauhoin jäniksen jalat ja huonommat osat jauhelihaksi ja tein siitä maukkaan pupuburgerin. Paahdoin sämpylöitä pannulla, siten että sain niihin hieman väriä ja näyttävän parilakuvion pintaan. Kasaa burgerit siten, että pohjan päälle tulee majoneesia, sen päälle salaatti, pihvi, tomaattisiivut, juustokastiketta, pekonit ja kansi päälle. Kyllä maistui.
Yleensä jäniksestä valmistetaan jotain pataruokaa. Olen yrittänyt keksiä uusia tapoja käyttää riistalihaa ja teinkin nyt jäniksen koivista käristyksen, jonka käytin pizzan täytteeksi. Metsäjäniksen sain eräksi ollessanin koirani Jiipin kanssa kanalintujahdissa. Jiippi haistoi jäniksen kuusen alta ja tällä kertaa osuin heti ekalla.
Olen pitänyt potkia eräänä sitkeimmistä ruhon osista mitä eläimestä löytyy. Ja niin se taitaa ollakkin, mutta pitkällä haudutusajalla potkistakin saa mureaa ja maukasta. Monesti potkista tehdään osso buccoa leikkaamalla niistä kiekkoja. Nyt kypsensin metsäkauriin potkat kokonaisina. Jouduin hieman lyhentämään potkia sahaamalla, jotta ne mahtuivat pataan paremmin.
Onnistuin taas saamaan saaliiksi metsäkauriin. Menin kauriskytikselle aamunkoitteessa, itse asiassa mennessäni passipaikalle oli vielä täysin pimeää. Kun alkoi jo hämärtämään soittelin buttoloa pellon reunassa. Mitään ei näkynyt. Jonkin ajan kuluttua rusakko loikki pellonreunassa ja ajattelin, että saan edes jotain saalista kun ammun tuon rusakon. Rusakko reppuun ja takaisin passiin. Olin jo luovuttamassa ja otin mukavamman asennon kiveä vasten nojaillen. Pyy vihelteli takanani pusikossa. Otin pyypillin taskusta ja aloin keskustelemaan pyyn kanssa. Samalla huomasin kaurispukin pellolla noin sadan metrin päässä. Kävin makaamaan ja otin pukin ristikkoon. Puristin liipaisinta ja Tikka sanoi KLIK.