Olin Jiipin kanssa etsimässä lehtokurppia aika tiheässä pusikossa. Näin jäniksen kurkkivan puun takaa ja olin jo ampumassa, kunnes se katosi takaisin puun taakse. Pian se kurkkasi sieltä uudestaan ja aloin kiertämään paremmalle ampumahollille. Jiippi singahti paikalle ja äkkäsi rusakon piilopaikastaan. Ilman mitään seisontoja Jiippi säntäsi suoraan jäniksen piilopaikalle ja ajoi sen liikkeelle. Sen verran oli jäniksellä etumatkaa, että uskalsin ampua sitä ilman vaaraa Jiiipin joutumisesta tulilinjalle. Jänö kippasi kerralla, kun lähetin Benellillä itseladatut teräshaulet matkaan yli 500m/s nopeudella. On kyllä ottava panos. Enää en käytäkkään muuta kuin itseladattuja teräspatruunoita. Pakkohan se on niihin siirtyä, kun ei taida olla juuri kohtuuhintaisia vaihtoehtoja.
Jäniksen fileiden kaveriksi laitoin perunaa, hunajapaahdettuja porkkanoita, punajuuripyrettä, mustikkahelmiä ja punaviinikastiketta. Koristeeksi vielä herneenversoja. Kyllä maistui.