Riistakamera piippasi tuon tuostakin ja kuvia katsellessa huomasin tietynlaisen säännöllisyyden pienen kaurisporukan ruokailuhetkistä. Aamuhämärissä hiippailin pellon laitaan. Olin paikalla just passelisti ja aamu oli jo sen verran valjennut, että pystyin hyvin näkemään kiikarin läpi. Hieman kun etenin, niin metsäkauriit tulivat minua vastaan. Vähän jo hämmennyin, kun tilanne tulikin eteen niin pian. Valitsin kohteeksi vasan, joka oli hieman erilleen muusta laumasta ja myös lähimpänä minua. Kävin makuulle ja heitin repun selästäni tueksi kiväärille ja laitoin ristikon kohdilleen. Naks, varmistin pois ja puristus. Lapua Naturalis ei pettänyt tälläkään kertaa ja vasa tippui niille sijoilleen. Muu lauma vähän ihmetteli, mutta häipyi kuitenkin nopeasti pailkalta.
