Metsästysseurojen kesäkokoukset

Useiden metsästysseurojen säännöissä on määritelty, että yhdistyksessä pidetään vuosittain kaksi yhdistyksen kokousta. Vuosikokous, joka usein sijoittuu vuoden ensimmäisille kuukausille ja kesäkokous, usein elokuun alussa, metsästysvuoden alkaessa 1.8. Metsästysvuosi poikkeaa kalenterivuodesta siten, että metsästysvuosi alkaa 1.8 ja päättyy 31.7. Kesäkokouksessa metsästysseuroissa päätetään metsästyssäännöistä alkavalle metsästysvuodelle. Metsästysseuran kesäkokous olisi hyvä ajoittaa siten, että kokous pidetään riistakolmiolaskentojen jälkeen. Silloin riistakolmiolaskentojen tulokset ovat käytettäessä saaliskiintiöitä määäriteltäessä. Metsästyssääntöjen lisäksi monet metsästysseurat päättävät myös uusien jäsenten ottamisesta.

Metsästyssäännöt sisältävät kaikki rajoitteet, mitä jäsenen on noudatettava kun hän metsästysvuoden aikana metsästystä harjoittaa. Noita rajoitteita on esimerkiksi mahdolliset rauhoitusalueet metsästysseuran metsästysalueen sisällä. Toinen, jäsentä koskeva rajoite, on saaliskiintiöt. Saaliskiintiöissä on mainittu kuinka monta ja mitäkin lajia kukin jäsen saa kaataa. Kaikkia riistalajeja ei ole useinkaan kiintiöissä mainittu, eikä ole syytäkään. Monet riistalajit ovat niin runsaslukuisia, että kanta kestää kovaakin verotusta. Useimmiten rajoitukset koskevatkin metsäkanalintuja, joskus myös metsäjäniksiä, sekä myös tiettyä tarkoitusta varten istutettuja lajeja esimerkikis fasaaneja jos niitä on istutettu koirien koulutusta silmällä pitäen.

Saaliskiintiöiden määrittäminen

Saaliskiintiöiden määrittäminen tapahtuu usein hatusta vetäisemällä tai hihasta ravistamalla, perustuen jäsenistön omiin tienvarsihavaintoihin. Kuinka moni on perehtynyt syvällisemmin riistakolmiolaskentojen tuloksiin? Jos oman seuran alueella on yksi riistakolmio, ei se paljonkaan kerro koko kannan tiheydestä. Yksi riistakolmio on yhteensä 12 kilometriä. Jokainen kolmesta kolmion sivusta on siis 4 km. Havainnot tehdään kävelemällä riistakolmio ja merkitsemällä ylös havaitut riistaeläimet. Yhdellä riistakolmiolla sattuman osuus on liian suuri koko kannan arviointiin. Sen vuoksi olisi hyvä odotella riistakolmiolaskenna tuloksia, ainakin oman riistanhoitoyhdistyksen alueelta. Luonnonvarakeskus määrittelee riistalajien kantojen tiheydet käyttäen laskennassa useita riistakomioita, saman riistanhoitoyhdistyksen alueella. Suomessa on yhteensä lähes 1200 riistakomiota. Riistakomiolaskennoista huolimatta monissa metsästysseuroissa saaliskiintiöt määritellään mutu-tuntumalla, eikä laskentojen tuloksiin luoteta. Suurempi painoarvo näyttää olevan omien jäsenten omilla havainnoilla ja ehkä toiveilla riistakannan koosta. Metsästysseurojen olisi lisättävä riistakolmiolaskennoista saatavien tulosten painoarvoa saaliskiintiöitä asetettaessa.

Jäsenen metsästysoikeus

Toinen saaliskiintiöiden lisäksi monesti kokouksissa esillä oleva asia on joidenkin riistalajien rauhoitukset sekä hirvieläinten metsästys. Monet haluaisivat rauhoittaa joitain riistalajeja kokonaan, varsinkin sellaisia, mitä he itse eivät halua metsästää. Mitäpä se itseä silloin haittaisi. Olisi hyvä ajatella muitakin kuin itseä. Isoissa metsästysseuroissa voi olla satoja jäseniä ja heille kaikille olisi tarjottava mahdollisuus monipuoliseen metsästysharrastukseen. Jotkut päätökset tehdään jäsenten yhdenvertaisuutta loukaten, siitä huolimatta, että tiedetään päätöksen olevan mitätön (https://ihanamies.fi/vaara-paatos/).

Hirven, valkohäntäpeuran ja suurpetojen metsästys vaatii riistakeskuksen myöntämän metsästysluvan. Monissa metsästysseuroissa on luvanvaraisten hirvieläinten metsästys luovutettu erillisille hirviseurueille. Näihin hirviseurueisiin eivät aina pääse mukaan kaikki metsästysseurojen jäsenet, vaikka halua ehkä olisi. Monet isommat seurat ovat järjestäneet luvanvaraisten hirvieläinten metsästyksen siten, että halukkaat ilmoittautuvat mukaan seurueisiin ja osallistuvat myös siitä aiheutuviin kuluihin. Näin se pitäisi ollakin. Mielestäni nykyaikaisessa metsästysseurassa jokaisen jäsenen olisi päästävä mukaan kaikkien metsästettävien lajien metsästykseen halutessaan. On vanhanaikaista pitää tiettyjen lajien metsästysoikeus vain muutaman harvan etuoikeutena. En keksi muuta selitystä kuin ns. lihakateuden. Kuitenkaan, kukaan meistä metsästyksen harrastajista, ei metsästä sen vuoksi, että elantomme olisi siitä vähäisestä lihamäärästä kiinni, mitä joskus saaliiksemme saamme. Miten yhdistyslain jäsenten yhdenvertaisuus toteutuu? Jos metsästusseurassa on Matti ja Pekka. Heistä kumpikaan ei ole maanomistajajäseniä, vaan ihan perusjäseniä. Miten yhdenvertaisuus voi toteutua jos Matti saa metsästää luvanvaraisia hirvileläimiä, mutta Pekka ei? Selitys on tietenkin, että Matti kuuluu hirviseurueeseen mutta Pekka ei siihen porukkaan pääse. Entä se yhdenvertaisuus?

Ihanaa alkavaa metsästysvuotta. Erämiesterveisin IhanaMies 🙂