Jiipin ensimmäinen metso

Kanalintukauden aloituspäivä oli erittäin sateinen ainakin täällä Keski-Suomessa. Eipä houkutellut juuri metsään lähteä. Toinen päivä olikin sään puolesta loistava. Aamulla viitisen astetta lämmintä ja tuuli sopiva koiran työskentelyä ajatellen. Sain ystävältäni kutsun lähteä katselemaan metsäkanalintuja heidän metsästysseuransa alueelle. Metsokanta pitäisi riistakolmiolaskentojen mukaan olla nousussa ja ystäväni omienkin havaintojenkin mukaan alueella on näkynyt useita helikopterin kokoisia metsoja. Mennessäni kävin toisaalla katsastamassa kyyhkypaikan ja ryyppäsin siellä odotellessani aamukahvit. Yksi kyyhkykin yritti paikalle, mutta sain sen säikytettyä etemmälle parilla loistavalla ohilaukauksella.

Takaisin autoon ja ajelin varsinaiselle pelipaikalle. Kaveri siellä jo odotteli, joten laitoin Jiipille heti huomioliivin päälle ja tutkapannan kaulaan. Haulikko mukaan ja menoksi. Eipä siinä ehditty käveleskellä koiraa seuraten kuin kilometrin verran, kun näin Jiipin tekevän äkkijarrutuksen täydestä laukasta. Jiippi jäykistyi ja pää painui eteen ja hieman alaspäin. Matkaa minuun oli noin kaksikymmentä metriä. Lähestyin Jiippiä ympäristöä tutkaillen. Olin varma, että joku lintu siinä täytyy olla, kun Jiippi merkkasi sen niin varmasti. Lähes samassa näin ukkometson siivittävän mättään takaa. Samalla kun nostin juuri uudistamani Sauer&Sohnin kiiltävän tukin poskelle rekisteröin, että nyt on kyse isommasta ja vanhemmasta homenokasta. Ikäväkseni huomasin myös Jiipin lähteneen linnun perään. Nyt metsästetään, eikä välitetä pienistä toimintavirheistä. Sauer&Sohn sylkäisi Bashieri&Pellagrin MG2 Mythoksen 3,1 mm:n haulit liikkeelle 430 m/s ja huomasin heti, että nyt teki metsolle kipeää. Iso lintu käänti suuntaa ja istahti lähimmän männyn oksalle. Etsin paikkaa toiselle laukaukselle. Metso istui puun takana, joten jouduin hieman vaihtamaan paikkaa. Samalla kun etsin hyvää ampumapaikkaa lintu tippui rymisten alas männystä. Toista laukausta ei siis tarvittukaan.

Iso musta lintu tippui lähes suoraan Jiipin läheisyyteen. Lintu kyyristyi puun juurelle mättään suojaan. Lähdin juoksujalkaa paikalle ja näin Jiipin ottaneen uuden seisonnan vielä hengissä olevalle linnulle. Metso sähisi, kun lähestyin sitä. Samalla kun kyykistyin ottaakseni siitä kiinni, se lähti kuin telkkä pöntöstä ja pinkaisi juoksuun kuin Usain Bolt parhaina päivinä. En ehtinyt kuin katsoa perään, kun Jiippi päätti ratkaista ongelman. Jiippi syöksyi perään ja nappasi lintua kaulasta kiinni. Pieni ravistus ja homma oli hoidettu. Jiipin ensimmäinen metsotilanne päättyi hienosti. Siinä sitä sitten Jiipin kanssa ihmeteltiin, naurettiin ja hypitiin. Jiippi sai palkkionsa ja minä jouluksi hienon paistin. Se oli Jiipin ensimmäinen metso. Tästä sitä taas riittää tarinaa kerrottavaksi.