Pian alkaa olla käsillä aika jolloin metsäkanalintujen poikaset kuoriutuvat. Haudonta-aika kestää metsäkanalinnulla noin 25 vuorokautta. Haudonta-ajan päätteeksi ensimmäisinä metsäkanalinnuista kuoriutuvat metson poikaset. Teeripoikueet kuoriutuvat toisena ja sitten pyy- ja riekkopoikueet. Poikaset kuoriutuvat lähes samanaikaisesti muutaman tunnin aikana. Kuoriuduttuaan untuvikot kuivattelevat emon alla noin vuorokauden ja sitten ne lähtevät emonsa johdattamana pesästään. Tuon vuorokauden aikana emo ei poistu pesästään, vaan viettää sen ajan poikasten turvana. Poistuttuaan emo ulostaa pesään eikä enää palaa pesäpaikalle poikasten kanssa.
Poikueiden lähdettyä liikkeelle niitä uhkaavat monet vaarat. Säät ovat tänä vuonna olleet suosiollisia metsäkanalintujen poikueille, vaikka toukokuu olikin hieman tavanomaista viileämpi. Lämmin kevät ja alkukesä lupaavat hyviä poikueita. Metson poikasten ensiviikkojen ravinnosta pääosa on mustikanvarpujen seasta löytyviä hyönteisiä, kuten mittarinperhosen toukkia ja pistiäisiä. Jo kuukauden iässä poikasten ravinnosta suurin osa on kasvisravintoa. Mustikan lehdillä elävät hyönteiset ovat myös teerien, pyiden ja riekkojen poikasten tärkeintä ravintoa ensimmäisten viikkojen aikana. Myöhemmin ruokalistalla ovat myös mustikat mustikansilmut ja -versot.
Poikasaika on metsäkanalintujen poikasille vaarallista aikaa. Vain keskimäärin 11 prosenttia teeren ja seitsemän prosenttia koppelon munista tuottaa yksilön, joka on hengissä seuraavana keväänä ja noin 90 prosenttia kanalintujen munimista munista epäonnistuu syystä tai toisesta. Poikasten uhkana ovat monet petoeläimet. Metsien ojitus on yksi vaaratekijä predaation lisäksi. Jyrkkäseinämäiset metsäojat koituvat monen poikasen kuolemaksi kun ne eivät pääse ylös ojasta vaan hukkuvat väsyttyään yrittämään ylösnousua. Toinen ojitusten aiheuttama vaara piilee siinä kun poikaset joutuvat hyppimään ojien yli jolloin ne ovat näkyvämpiä saaliita petoeläimille. Tutkimuksen mukaan vesiojien olemassaolo 100 metrin säteellä teerenpesästä lisäsi merkittävästi pesän tuhoutumisriskiä. Tämä voi johtua siitä, että pedot mielellään saalistavat ja kulkevat ojien mukaan. Elinmahdollisuudet paranevat huomattavasti kun poikanen saavuttaa iän jolloin se pystyy jo pyrähtelemään lentoon lähimmälle puunoksalle pedon uhatessa sitä maassa. Teerenpoikaset lentävät muutaman metrin noin viikon iässä ja kykenevät 10‒14 vuorokauden ikäisinä nousemaan puiden oksille. Vain kolmasosa pesistä lähteneistä teerenpoikasista on enää hengissä kolmen viikon kuluttua kuoriutumisesta. Tähän on kolme syytä. Ensimmäiseksi poikasten lämmönsäätelykyky on vasta kehittymässä ja ne tarvitsevat välillä emon lämmitystä. Teerenpoikanen tarvitsee emon lämmitystä noin 17 vuorokauden ikään saakka. Toiseksi poikaset tarvitsevat proteiinipitoista eläinravintoa, hyönteisten ja hämähäkkieläinten saatavuus vaihtelee paikallisesti ja sään mukaan. Kolmanneksi pikkupoikaset ovat ennen auttavan lentotaidon kehittymistä maapetojen ulottuvilla.
Tällä hetkellä näyttää todella hyvältä säiden puolesta. Keski-Suomessa metsäkanalintukanta on hyvää vauhtia toipumassa parin vuoden takaisesta notkahduksesta.