Viime syksyn teeri jäi saaliiksi kun olin Jiipin kanssa metsästämässä. Oli jo metsäkanalintujahdin viimeisiä päiviä. Lintuja ei mistään löytynyt, kunnes saavuimme erään hakkuuaukon reunaan. Huomasin noin sadan metrin päässä koivuissa teeriä ruokailemassa. Loppusyksystä olin ottanut kiväärin mukaan, juuri tällaista tilannetta varten. Otin kiväärin repusta, kävin mättäälle makaamaan ja komensin koiran viereeni maahan, Teeri ristikkoon, luoti matkaan ja nappiosuma. Etäisyys oli juurikin se, mihin oli kiväärin kohdistanut. Laukauksen lähdettyä, lähti Jiippikin kuin Nato-ohjus, etsi linnun ja toi sen minulle. Ihan mukava kanalintukauden lopetus.
Perunafondant
Paistettua pyytä calvados liemessä
Pyy pyrähti, maa värähti. Kansantarujen mukaan pyy oli ennen isompi kuin teeri tai koppelo, mutta ylpeyttään menetti lihojaan muille linnuille. Tarujen mukaan pyy pienenee lopulta niin, että mahtuu lentämään sormuksen läpi. Onhan se jo aika pieni, pienin metsäkanlinnuistamme. Pienestä koostaan huolimatta tuo vaalealihainen lintu on kaikista riistalinnuistamme maukkain. Yhtä hyvä kuin lehtokurppa.
Teeri jallukastikkeessa
Teeri on perinteisin suomalainen metsäkanalintu metson ohella. Viime syksy oli hyvä teerisyksy moneen vuoteen. Lintuja oli runsaasti ja muutaman onnistuin saamaan reppuunkin. Tämä teeri istahti puuhun ollessani kuvastamassa hakkuuaukon reunalla. Matka oli pitkä mutta sain piilossani vaihdettua tungsten-patruunan haulikkoon siten että teeri ei häiriintynyt. Ja tippuihan se. Jiippi sen sitten pajukosta kävi hakemassa. Mietinkin, että olisikohan tämäkin jäänyt löytymättä ilman koiraa.