Jäsenen erottaminen yhdistyksestä

Jäsenen erottaminen yhdistyksestä on aina kovin mahdollinen rangaistus, mitä yhdistys voi jäsenelleen langettaa. Useimmin erottaminen on seurausta siitä, että jäsen jättää jäsenmaksunsa maksamatta. Siihen ei liity juurikaan mitään sen kummempaa dramatiikkaa. Jäsen on vaan päättänyt itse päättää jäsenyytensä, eikä ole tehnyt asiasta varsinaista eroamisilmoitusta ja jossain vaiheessa on yhdistyksessä vain todettava jäsen erotetuksi tai eronneeksi yhdistyksestä. Jäsenen erottaminen on aina perustuttuva lakiin tai yhdistyksen sääntöihin.

Yhdistyslaissa mainitaan erottamisesta pykälässä 14.

14§ Yhdistyksestä erottaminen
Yhdistys voi erottaa jäsenen säännöissä mainitulla erottamisperusteella. Yhdistyksellä on kuitenkin aina oikeus erottamiseen, jos jäsen:
1) on jättänyt täyttämättä ne velvoitukset, joihin hän on yhdistykseen liittymällä sitoutunut;
2) on menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä; tai
3) ei enää täytä laissa tai yhdistyksen säännöissä mainittuja jäsenyyden ehtoja.

Käsittelin ensimmäisessä kappaleessa jo velvoitetta maksaa yhdistyksen jäsenmaksu. Yhdistyksissä voi olla säännöissä asetettu muitakin velvollisuuksia, mitä jäsenen tulee täyttää. Liittyessään yhdistykseen jäsen on hyväksynyt nuo velvoitteet ja niiden toteuttamista voidaan siis häneltä odottaa. Monilla kennelyhdistyksillä on velvoitteet osallistua kilpailujärjestelyihin tietyn verran vuosittain. Metsästysyhdistyksellä voi olla velvoite riistanhoitoon osallistumisesta. Säännöistä riippuen näiden täyttämättä jättämisestä voi seurata erilaisia sanktioita jäsenelle. Oleellista on, että nuo seuraamukset on kirjattu yhdistyksen sääntöihin.

Jäsenen erottamisen on aina perustuttava yhdistyslakiin tai yhdistyksen sääntöihin. Jäsenen on tiedettävä miten voi omalla toiminnallaan vaikuttaa jäsenyyden säilymiseen tai millainen toiminta voi johtaa yhdistyksestä erottamiseen. Mikäli erottamismahdollisuuta ei olisi, voisi yhdistyksen toiminta muuttua vaikeaksi, jos mukana voisivat olla myös ne, jotka eivät täytä velvollisuuksiaan yhdistystä kohtaan tai toimivat jopa yhdistystä vastaan.

Yhdistyslain 14§:n 2 kohdassa sanotaan, että jos jäsen on menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä. Joskus voi olla vaikea määrittellä onko vahinkoa tapahtunut ja onko jäsenen menettely ollut sellaista, mikä on huomattavasti vahingoittanut yhdistystä. Jäsenen yhdistykselle aiheutama vahinko ei aina ole taloudellista vahinkoa. Taloudellinen vahinko on helposti mitattavaa vahinkoa.

Jos metsästysseurassa on sovittu kiintiöt joidenkin riistaeläinten metsästämiseksi tulee jäsenen noudattaa niitä. Tämän yhteisesti sovitun säännön rikkomista voidaan pitää hyvien metsästystapojen ja metsästysseuran tarkoitusperien vastaista ja seuran toimintaa vahingoittavana. Metsästysseuran säännöissä määritetään, millainen sanktio em. toiminnasta seuraa. Määräaikainen metsästyskielto on tehokas kurinpitokeino, mutta sitä voidaan käyttää vain, jos se on säännöissä mainittu.

Tuomioistuimien mukaan metsästysyhdistys voi erottaa jaäsenet, jotka eivät ole täyttäneet velvoitettaan osallistua riistanhoityöhön. Jos kaikkia jäseniä, jotka ovat syyllistyneet samaan laiminlyöntiin, ei ole erotettu menee erottamispäätös kuitenkin kumoon. Yhdenvertaisuusperiaate on oleellista myös erottamispäätöksissä. Jos jollain perusteella on jäsen aiemmin erotettu on toimittava samoin myös muiden kohdalla.

Perusteeton erottaminen yhdistyksestä saattaa johtaa vahingonkorvaukseen jos tuomioistuimessa todetaan erottamispäätös pätemättömäksi. Korvausvelvollisuus voi syntyä yhdistykselle, sen hallituksen jäsenelle tai toimihenkilölle, mikäli nämä ovat toimineet tahallisesti tai huolimattomasti ja rikkoneet yhdistyslakia tai yhdistyksen sääntöjä. Korvausvelvollisuudesta yhdistyksessä tarkemmin.

Metsästysseuroissa on joskus erotettu jäseniä sillä perusteella, että he ovat rikkoneet metsästyslakia tai hyvää metsästystapaa. Monissa metsästysseuroissa tämä on myös sääntöihin kirjattuna. Tällaisessa lain rikkomisen on kuitenkin oltava sellainen mikä on aiheuttanut yhdistykselle YhdL 14§:n 2 kohdassa mainittua vahinkoa. Teon on jotenkin liityttävä yhdistyksen tarkoitukseen tai jäsenyyteen. Itä-Suomen HO:n ratkaisussa 547/83 ja Helsingin HO: tuomiossa 14.12.1995 nro 6445 metsästyslain ja hyvän metsästystavan rikkomisen seurauksena maanomistaja irtisanoi metsästysvuokrasopimuksen seuran kanssa. Tämän katsottiin aiheuttaneen vahinkoa metsästysyhdistykselle siinä määrin, että jäsen erotettiin. Metsästysvuokrasopimukset ovat metsästysseurojen toiminnan peruskulmakivi. Erään jäsenen jäsenyys päätettiin kun hän houkutteli maanomistajia siirtämään metsästysoikeuden vuokrasopimukset naapuriseuralle. Monissa metsästysseurojen säännöissä edellytetään maanomistajajäsenen vuokraamaan maidensa metsästysoikeuden metsästysseuroille. Jos tätä velvoitetta ei noudata syntyy siitä peruste jäsenyyden menettämiselle.

Jäsenen erottaminen yhdistyksestä on aina viimesijainen toimenpide. Monesti riittää lievempien keinojen käyttäminen. Yhdistyslain 15§:n mukaan jäsenen erottamisesta päättää yhdistyksen kokous jos yhdistyksen säännöissä ei ole muuta määrätty. Ennen päätöksen tekemistä asianomaiselle jäsenelle on varattava tilaisuus selityksen antamiseen asiassa paitsi milloin erottamisen syynä on jäsenmaksun maksamatta jättäminen. Jos erottamisesta sääntöjen mukaan päättää hallitus, voidaan säännöissä määrätä, että jäsenellä on oikeus saattaa erottaminen säännöissä määrätyssä ajassa yhdistyksen kokouksen ratkaistavaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.