Metsäkanalintujen soidinaika

Teeret kokoontuvat soitimelle keväällä

Metsäkanalinnuista metso ja teeri ovat ns. seka-avioisia. Ne muodostavat parisuhteen vastakkaiseen sukupuoleen vain pariutumisen ajaksi. Pyy ja riekko ovat yksiavioisia ja muodostavat pidemmän parisuhteen vastakkaiseen sukupuoleen.

Metsäkanalintujen soidinaika alkaa keväällä ja joitain merkkejä tulevasta soidinkaudesta voidaan havaita jo maaliskuussa. Varsinainen soidinaika alkaa huhtikuussa ja huipentuu paritteluun vapun tienoilla ns. naarasviikoksi. Etelä-Suomessa pariutuminen tapahtuu huhtikuun lopulla ja pohjoisessa toukokuun alussa. Ilmaston lämpiämisen vaikutuksesta on metsäkanalintujen soidin ja sen myötä pesimisaika aikaistunut. Toisaalta jos sattuu vuosi milloin kevät on myöhässä voi paritteluvaihe siirtyä pitkälle toukokuuhun. Hulluja metsoja uutisoidaan keväisin kun ihminen törmää hormoonihöyryissään reviiriään puolustaviin metsoihin.

Metso soitimella

Metson soidinpaikat ovat yleensä metsän suojaisissa paikoissa. Tyypillisiä soidinmaastoja ovat kuivahkot, usein kallioiset kankaat, rämeet ja korvet. Koppelot saapuvat soidinpaikoille huhtikuun loppupuolella. Monilla soidinpaikoilla nähdään koviakin tappeluita urosmetsojen välillä, niiden kilpaillessa koppeloiden suosiosta. Metsokukoista vain harva pääsee parittelemaan ja jatkamaan sukuaan. Suurillakin soidinpaikoilla vain pari kolme vanhinta kukkoa pääsee parittelemaan.

Teeret kokoontuvat ryhmäsoitimelle avoimilla soille tai pelloille. Kukkojen kova puputus ja suhauttelu houkuttelee paikalle teerikanoja. Mitä suurempi ryhmäsoidin on, sitä paremmin se houkuttelee paikalle myös naaraita. Soidinalueen keskellä ovat vahvimmat ja komeimmat noin kolmivuotiaat urokset, jotka aktiivisesti puolustavat omaa reviiriään soidinalueen keskellä. Nuoremmat teerikukot ovat usein ryhmän laidoilla tutkailemassa tilannetta. Yksi teerikukko voi paritella useamman soitimella olevan naaraan kanssa. On raportoitu yhden teerikukon paritelleen puolen tunnin aikana jopa kymmenen naaraan kanssa. Teerikana parittelee yleensä vain yhden kerran. Suositulla teerikukolla on pitkä, ehjä pyrstö, voimakkaan sinisävyinen rinta ja isot punaiset silmäkulmaheltat. Parittelun jälkeen metsäkanalintu naaras aloittaa muninnan jo parin päivän aikana.

Tupasvillan tähkiä

Alkukevät on metsäkanalinnuille vaarallisinta aikaa. Noin 25% metsäkanoista menettää henkensä huhtikuun ja toukokuun puolenvälin välisenä aikana. Niiden on liikuttava paljon löytääkseen riittävästi ravintoa raskasta muninta- ja haudonta-aikaa varten. Useimmat kuolleet metsäkanalinnut ovat joutuneet petolinnun kynsiin ja ravinnokiksi. Metsäkanalinnut käyttävät keväällä ravinnokseen puumaisia havuja ja varpuja sekä lumipeitteen alta paljastuvia edellissyksyn marjoja. Mustikan varvut ovat metsolle teerelle ja pyylle selkeä ykkösvarpu. Tupasvillan merkitys metsäkanalintukantoihin on erittäin suuri. Tupasvilla on ensimmäisiä kasveja, joista osa työntää vartensa jo lumipeitteen läpi metsäkanalintujen saataville. tupasvillan proteiinipitoiset tähkät ovat herkkua metsäkanalinnuille. Riekon pääasiallinen ravinto koostuu koivujen ja pajujen silmuista sekä koivujen urvuista.

Lähteet:
A. Marjakangas. (2018). Teeren elämää. Metsäkustannus
A. Marjakangas. (2011). Ilmaston muutos lähiluonnossamme. Mediapinta.
Metsoparlamentti. Metson soidin. http://www.metsoparlamentti.fi/Metso_metsonsoidin.pdf
Luonnonvarakeskus LUKE. https://www.riistakolmiot.fi/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.