Jäsenten yhdenvertaisuus

Valkohäntäpeura Puttolan pellolla. (Kuvamanipulaatio)
Valkohäntäpeura Puttolan pellolla. (Kuvamanipulaatio)

Yhdistyslaissa ei suoraan sanota, mitä jäsenten yhdenvertaisuudella tarkoitetaan. Yhdistyslain 33§:n mukaan kuitenkin sellainen päätös on mitätön, joka sisällöltään tai päätöksentekotavaltaan olennaisesti loukkaa jäsenen yhdenvertaisuutta (Mitättömiä päätöksiä käsittelin aiemmin artikkelissa Väärä päätös). Metsästysseuroissa ei jäsenten yhdenvertaisuus aina toteudu. Metsästysseuroissa jäsenten yhdenvertaisuuden toteutuminen kuuluu osaltaan myös yhdistyksen toiminnantarkastajien tehtäviin. PRH:n mukaan toiminnantarkastajien on tarkasteltava myös sitä, kohdellaanko yhdistyksen jäseniä tasavertaisesti yhdistyksen toiminnassa.

Yhdenvertaisuusperiaate on oleellinen osa yhdistyksen päätöksentekoa. Jokaista yhdistyksen jäsentä on kohdeltava samalla tavalla, eikä tähän voi olla erivapauksia olipa jäsen kuka tahansa. Uusi yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan vuoden 2015 alussa. Lain tarkoitus on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Yhdistyksen jäsenillä on kaikilla oltava yhtäläiset oikeudet osallistua yhdistyksen päätöksentekoon. Kaikki jäsenet on kutsuttava yhdistyksen kokouksiin yhdistyksen sääntöjen määräämällä tavalla. Jokaisella jäsenellä on oikeus olla läsnä kokouksessa ja tehdä siellä esityksiä, käyttää puhevaltaansa sekä osallistua äänestyksiin. Samoin jäsenillä pitää olla yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua yhdistyksen toimintaan. Yhdistyksen oikeudet ja velvollisuudet koskevat jokaista jäsentä yhdenvertaisesti, eikä yhdellekään jäsenelle voi asettaa ankarampia velvollisuuksia, kuin muille yhdistyksen jäsenille. Jäsenten yhdenvertaisuuden periaatteella on keskeinen asema myös tietojen luovutuksessa. Kun yhdistys antaa jäsenille tietoja toiminnastaan, sen pitää varmistua, että kaikilla jäsenillä on mahdollisuus saada käyttöönsä samat tiedot (Soste ry.).

Usein yhdistyksissä jäsenten yhdenvertaisuus tulee esille pohdittaessa jäsenten oikeutta osallistua yhdistyksen toimintaan tai siinä vaiheessa kun jäsenelle ollaan määräämässä jonkinlaisia kurinpitotoimia. Yhdenvertaisuuden loukkauksena voidaan pitää tapauksia, missä jäseniä on kohdeltu eri tavalla samanlaisissa tapauksissa. Pärstäkerroin ei saa vaikuttaa päätökseen, oli kyseessä sitten suuri maaomistajajäsen tai maata omistamaton jäsen tai vaikka kyseessä olisi yhdistyksen räyhänhenki tai pidetty aktiivijäsen. Laurila&Tarastin (2017) mukaan yhdenvertaisuustapauksissa ei voi kuitenkaan vedota minkäikäisiin tapauksiin tahansa. Tätä he perustelevat sillä, että yhdistys voi ajan kuluessa tarkistaa toimintalinjaansa. Yhdistys ei ole kuitenkaan velvollinen erottamaan jäseniään, vaikka joskus olisikin jäseniä erotttu samalla perusteella. Metsästysseuroissa voi olla säännöissä määrätty erilaisia jäsenlajeja, joita koskee erilaiset sääntöjenmukaiset toimintatavat. Esimerkiksi usein maanomistajajäsenillä on pienempi jäsenmaksu tai he ovat vapautettu jäsenmaksusta kokonaan. Joidenkin metsästysseurojen säännöissä on maininta, joka velvoittaa maanomistajajäsenet vuokraamaan omistamiensa maiden metsästysoikeuden metsästysseuralle. Tästä ei voida poiketa kenenkään kohdalla. Muutenhan säännöt menettäisivät merkityksensä. Ei yhdistyksen hallitus tai edes vuosikokous voi päätöksellään kävellä sääntöjen yli. Eikä voida tehdä poikkeuksia yhdenkään maanomistajajäsenen kohdalla, rikkomatta jäsenten yhdenvertaisuutta.

”Tuomioistuinkäytännössä on mm. katsottu, että metsästysyhdistys voi erottaa jäsenet, jotka eivät ole täyttäneet velvoitettaan osallistua riistanhoitotyöhön. Erottamispäätös menee kuitenkin kumoon, jos erotettu voi osoittaa tuomioistuimessa, ettei ole erotettu kaikkia niitä, jotka ovat syyllistyneet samanlaiseen laiminlyöntiin”. (Laurila&Tarasti, Yhdistysoikeus, 2017)

Jäsenmaksun laiminlyönti lienee yleisin peruste yhdistyksen jäsenen erottamiseen. Mikäli tällä perustella erotetaan jäseniä, on kaikki jäsenmaksunsa laiminlyöneet erotettava. Yhdistyslain 14§:n mukaan jäsen voidaan erottaa myös silloin jos hän on menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä. Tällaisissa tapaukset ovat harvoin samanlaisia, eikä niissä ole kovinkaan helppo vedota jäsenten yhdenvertaisuuteen.

Metsästysyhdistyksissä on useissa tapauksissa katsottu, että jahtiin osallistumisen epääminen on loukannut olennaisesti jäsenten yhdenvertaisuutta (Esim. Itä-Suomen HO 31.12.1991 n:0 2556 ja Rovaniemen HO 28.1.1992 n:o 85).

Suomen metsästäjäliiton Jahti-lehdessä on oma palstansa metsästykseen liittyville lakiasioille. Palstalle voi lukijat lähettää omia kysymyksiään ja kysymyksiin vastaa metsästyslainsäädäntöön perehtynyt lakimies. Jäsenten yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä on pohdittu muun muassa tapauksissa, missä metsästysseura on tehnyt päätöksen rajoittaa metsäkauriin pyyntiä vain seuruemetsästykseen. Asianajaja Pasi Jussilan mukaan tuollainen päätös, missä pyynti on rajattu vain yhteen pyyntimuotoon loukkaa jäsenten yhdenvertaisuutta (Jahti 5, 2016). Kaikilla jäsenillä ei ole mahdollisuutta osallistua tiettyinä aikoina kokoontuviin seuruemetsästyksiin. Näin ollen jäsenillä ei ole mahdollisuutta osallistua tasavertaisesti yhdistyksen toimintaan.

Joissain metsästysseuroissa on tehty päätös, millä on rajoitettu metsäkauriin metsästyksessä käytettäväksi vain haulikkoa tai metsästysjousta. Myös tämä päätös loukkaa jäsenten yhdenvertaisuutta. Mikäli jäsen ei satu omistamaan kuin kiväärin, ei hän voisi osallistua kyseisen lajin metsästykseen lainkaan. Tuollaista päätöstä voitaisiin perustella turvallisuusnäkökohdalla tietyllä alueella. Silloin olisi kuitenkin kiellettävä kaikkien lajien metsästys kiväärillä samalla alueella. Esimerkiksi hirven metsästys alueella olisi kiellettävä, koska siinä kivääri on ainoa mahdollinen metsästysase.

Metsästysseura ei voi rajoittaa mitään laillista pyyntimuotoa tai minkään laillisen aseen käyttöä (Asianajaja Pasi Jussila).

Metsästysseura ei myöskään voi kieltää esimerkiksi teeren pyyntiä kokonaan houkutuskuvia käyttämällä. Mikäli halutaan säännöstellä jonkun riistaeläimen pyyntiä voidaan se tehdä alueellisilla rajoituksilla tai se on tehtävä asettamalla, joko metsästyskohtaisia kiintiöitä tai seurakohtaisia kiintiöitä. Päätöksen peruste voi olla riistanhoidollinen tai metsästyksen turvallisutteen liittyvä syy. Monesti voi olla paikoillaan rauhoittaa joku laji kokonaan metsästykseltä.

Lähteet:
Yhdistyslaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19890503
Yhdistysoikeus, Halila ja Tarasti, 2017, Talentum.
Suomen Metsästäjäliitto, Jahti 5, 2016, Jahti, 3,2016, Jahti, 2, 2013.
Yhdistysten hyvä hallintotapa, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2018/12/hh-opas_nettiin.pdf

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *