Metsästysseuramme, Sisä-Suomen metsästysseura, osti kolme vuotta sitten Vapolta käytöstä poistetun turvesuon. Tarkoitus oli rakentaa alueelle kosteikko ja saada seuran jäsenille sorsastuspaikka. Kosteikolle oli tarkoitus houkutella Karstulan Peuralammen alueen ympärisöstä vesilintuja pesimään ja muodostaa alueelle metsästystä kestävä vesilintukanta parantamalla vesilintujen elinoloja. Samalla luotaisiin suotuisia elinympäristöjä myös kahlaajalinnuille.
Avustuksia kosteikkoprojektin rahoittamiseksi saatiin Suomen Metsästäjäliitolta ja Keski-Suomen Ely-keskuksesta. Kosteikon kaivuutyöt aloitettiin kesäkuussa 2020. Kaivuutöiden jälkeen alue padottiin ja veden pinta pyrittiin nostamaan suunnitellulle korkeudelle. Tänä kesänä vesialtaiden väliin tehtiin riistapeltoja.
Alussa arveltiin, että veden pinta ei ehkä nousisi riittävän ylös ja vesialue jäisi suunniteltua pienemmäksi. Tuo pelko on myös toteutunut. Nyt kolme vuotta myöhemmin veden pinta on, tulva-aikaa lukuunottamatta, aika alhaalla. Kävin tänään kuvaamassa dronella kosteikkoaluetta. Videolta näkee hyvin, että vedenpinta on aika matala.
Kun tavoitteena oli luoda sorsastuspaikka metsästysseuran jäsenille voidaan todeta, että projekti on siltä osin epäonnistunut, eikä tuo tavoite ole toteutunut. Alkukesällä kosteikolla oli kolme tavia, mutta ei ainuttakaan vesilintupoikuetta. Alueella ei siis ole pesinyt yhtään vesilintua. Tänään ei alueella ollut yhtäään vesilintua.
En usko, että Kaijansuon kosteikolle saadaan vesilintuja ilman houkutteluruokintaa tai tuki-istutuksia. Miksi linnut tulisivatkaan Kaijansuon kosteikolle, kun parin kilometrin päässä on vesilintujen ruokintapaikka. En pidä järkevänä menettelynä seuran jäseniltä, että toisaalta pyritään saamaan vesilintuja omalle kosteikolle, mutta samalla houkutellaan niitä toisaalle ruokinnalla. Aika näyttää miten käy, tuleeko jossain vaiheessa myös totaalikielto metsästykselle ruokintapaikoille ja niiden läheisyydelle. Nähtäväksi jää myös miten käy jos kosteikolla on riistapelto. Tulevaisuudessa voi olla, että riistapellotkin estävät vesilintujen metsästyksen niiden läheisyydestä.
Aiemmat artikkelit kosteikosta:
Kosteikon perustaminen metsästysseuralle
Kaijansuon kosteikkoprojekti osa 2
Kaijansuon kosteikkoprojekti osa 3
Ensinnäkin peukkua sille, että hieno hanke metsästysseuralta ja asiallisen näköinen kosteikko. Seuratoiminnalla saa hienoja asioita aikaan, kun yhteen hiileen pusertaa.
Ihmetystä kyllä aiheuttaa tuo vesilintujen poissaolo, kun ilmakuvan mukaan, tuolla näyttäisi kyllä heinikkoa ja vettäkin olevan ihan riittävästi linnustolle. Mieleen väistämättäkin tulee, että vaatiiko tuollainen turvemaa hieman enemmän aikaa, että linnuille mieleistä ravinto-kasvustoa tulee? Sikäli, jos siinä ei mieleistä ravintoa vielä kasva, niin kummakos se, että linnut ei vielä sankoin joukoin parveile.
Sen verran omakohtaisia kokemuksia ”kosteikon” rakentamisesta, että ainakin meillä, kun joskus savikkoon kaivatettiin kosteikkoa, niin puolenkymmentä vuotta meni, ennen kuin sorsille mieleisiä kasvustoja nousi.
Tämän ajatuksen perusteella mietin, että kannattaisiko siihen, kuitenkin perustaa hieman tuki-/ houkutteluruokintaa ylläpitämään sorsienviihtyvyyttä ainakin näin kosteikon alkutaipaleella? Ihan siis jyväkuormia rantaan ja ruokintalauttoja veteen, viljalla täytettynä. Näin ravintoa piisaisi läpi avovesikauden ja riistapelloksi kylvetty kaistale toimisi syksyllä, kasvettuaan mittaansa, myös ravintona.
Ehdottaisin, että ottaisitte asiaa seurassa esille, niin selvinnee porukan kanta kyseiseen hommaan. Tokihan kaikkinensa kosteikko toimii hyvänä ravinne- ja kiintoaine siepparina, vaikka siellä ei linnustoa vielä oikein ole. Mielestäni se metsästysmahdollisuus hienona riistakohteena, kuitenkin toisi reilusti motivaatiota seuraan, kosteikon hoidon näkökulmasta.
Tulevaisuuden ruokintakieltoja tuskin kannattaa ennen miettiä, kunnes ne ovat totta. Ja mikäli niitä sitten tulee, niin sitten toiminta sen mukaan ja raivaatte ruokinnat pois ennen jahtikauden alkua. Siihen mennessä, jos näitä rajoituksia tulee, niin kosteikko on voinut jo vakiinnuttaa paikkansa paikallisten sorsien mielessä. Mahdollisesti luonnollinenkin ravinto alkanut lisääntymään kohteessa ja lättänokat viihtyvät oikein hurmoksissa.
T. JOPESA, metsästäjä Polvijärveltä