No, eipä kaikki mennyt tänään ihan nappiin. Metsäkauriin pukkijahti on nyt kiivaimmillaan. Itse kaadettuna se maistuukin parhaalta, kuten muukin riista. Lukemattomat ovat ne tunnit, mitä näiden eteen joutuu töitä tekemään. Metsäkauris on arka eläin, joten sen saaminen saaliiksi vaatii kärsivällisyyttä ja useimmiten tuleekin tehtyä tyhjiä reissuja. Joskus kuitenkin onnistuu. No, mikä meni pieleen? Nuo perunat eivät onnistuneet haluamallani tavalla, vaan niistä tuli jotenkin kumimaisia. Maku oli hyvä. Metsäkauriin ulkofileen lisäksi, laitoin lautaselle kauden sesongissa olevaa parsaa, jonka kääräisin parmakinkun sisään, sekä porkkanapyrettä.
Parsa
Heinäsorsaa ja parsaa
Heinäsorsa
Yleensä nyljen saaliiksi saamani linnut ihan vaan laiskuttani. Nyppiminen tuntuu niin vaivalloiselta ja sotkuiselta. Tämän sorsan kuitenkin nypin, kun sorsajahdissa oli hieman rauhallisempi aika aamulennon jälkeen. Useimmiten valmistan lihat nykyisin sous vide-keittimellä. Sillä saa kypsyyden kohdalleen helposti. Tällä kertaa paistoin sorsan rintafileet nahkoineen paistinpannulla.
Friteerattuja fasaanin munia ja parsaa
Keväällä ja alkukesästä parsat ovat parhaimmillaan ja fasaaanin muniakin on saatavilla. Kävin hakemassa metsästysseurallemme nuoria fasaaneja, jotka vapautettiin luontoon alkuviikosta. Kuljetuksen aikana fasaanit jatkoivat munimista ja laatikoista löytyi muutama fasaanin muna.
Hirvaskankaan hirven sisäfilepihvit, parsaa ja bearnaisekastiketta
Hyvä ystäväni antoi minulle palat hirven sisäfilettä ja pyysi minua tekemään jotain hyvää hirvenlihasta. Perinteenähän Suomessa on tehdä hirvenlihasta kastikkeita tai laittaa paisti uuniin. Itse olen syönyt lapsuuteni hirveä monessa eri muodossa, usein se oli juurikin sitä hirvenlihakastiketta ja perunoita. Kun sain käsiini parhaat palat kytikseltä ammutusta hirvestä tein siitä hyvät pihvit samaan tyyliin kuten pihvit tehdään naudanlihastakin. Naudanlihassa ja hirvenlihassa ei kovinkaan isoja eroja ole, joten samanlainen kypsennys sopii molemmille. Itseasiassa olen kerran tehnyt sokkotestin, missä oli hirven- ja naudanpaistia valmistettuna samalla tavalla. Kohdeyleisö maistoi lihoja tietämättä kumpaa elukkaa ko. lihapala oli. He eivät erottaneet maun perusteella menikö suuhun hirveä vai nautaa. Metsästäjälle (myös metsästäjän ystävälle) on tietysti suurempi herkku syödä lihaa, minkä alkuperä on tiedossa.
Liminganlahden heinäsorsaa ja hanhenrasvassa paistettuja perunoita.
Kävin taas kerran sorsajahdin aloituksessa 20.8. Liminganlahdella. Odotukset olivat taas korkealla, kuten aina. Menimme paikalle jo edellisiltana ja tarkoitus oli mennä varaamaan hyvät paikat jo illalla ja viettää yö veneen pohjalla nukkuen. Kova vesisade sai medät kuitenkin toisiin ajatuksiin ja veneessä yöpyminen vaihtui laavulla hengailuun ja autossa nukkumiseen. Aamu oli onneksi hieman parempi ja saimmekin hyvät paikat Liminganlehden pusikoista. Porukkaa ei tänä vuonna ollut kovin paljoa, ehkä arkipäivä ja huono keli ei kaikkia houkutellut. Kova tuuli, sadekuurot ja aallokko aiheutti hieman ongelmia, eikä vene oikein pysynyt paikalla kaislikossa. Kovasti keinutti vielä illalla maissakin. Vesilintuja lenteli alueella runsaasti, mutta kovin korkealla lentelivät. Pääsin testaamaan itseladattuja teräspartuunoita, joiden lähtönopeus on hieman yli 500m/s. Erittäin hyviä, paljon parempia kuin kaupan paukut. Näistä kirjoitan oman jutun hieman myöhemmin. Muutamia sorsiakin saatiin saaliiksi.
Teeri jallukastikkeessa
Teeri on perinteisin suomalainen metsäkanalintu metson ohella. Viime syksy oli hyvä teerisyksy moneen vuoteen. Lintuja oli runsaasti ja muutaman onnistuin saamaan reppuunkin. Tämä teeri istahti puuhun ollessani kuvastamassa hakkuuaukon reunalla. Matka oli pitkä mutta sain piilossani vaihdettua tungsten-patruunan haulikkoon siten että teeri ei häiriintynyt. Ja tippuihan se. Jiippi sen sitten pajukosta kävi hakemassa. Mietinkin, että olisikohan tämäkin jäänyt löytymättä ilman koiraa.
Kyyhkyä ja risottoa
Italialainen ruoka maistuu aina ja tällä kertaa teinkin kyyhkyä ja risottoa. Italialainen ruoka ilman parmesaania on teeskentelyä, joten tein parmesaanista rullan koristeeksi ja sen sisään höyrytin parsaa. Kyyhky on taattua keskisuomalaista lähiruokaa ja peräisin Laukaasta. Pidämme pienellä porukalla kyyhkynruokintapaikkaa ja sieltä saadaan saaliiksi muutamia kymmeniä lintuja vuosittain. Sepelkyyhkykanta kasvaa voimakkaasti ja kanta kestää hyvin isonkin verotuksen. Kyyhkyjahtiin lähdetäänkin nykyisin yhtä innokkaasti kuin aikanaan sorsajahtiin.
Viiniksi löysin Alkon viiniasiantuntijan kanssa kyyhkyn pariksi italialaisen Cafaggio Chianti Classicon vuodelta 2016 Toscanasta. Aivan erinomainen viini. Alkon www-sivuilta kannattaa hyödyntää chattipalvelua. Sieltä saa asiantuntijan opastusta viinien valintaan.
Peruna-kurpitsa sose, riistakastike, hunajapaahdettua porkkanaa ja parsaa.
Riistakastike
Tein kastikkeen tähteeksi jääneestä jänisrilletestä. Rillette on ranskalaisesta keittöstä tuttu alkuruoka. Se on maustetussa liemessä kypsennettyä, erittäin ylikypsää lihaa. Liha on revitty suikaleiksi. Tarjoillaan usein alkuruokana paahdetun leivän päällä. Uuniperunat ja myskikurpitsa sopivat erinomaisesti minkä tahansa riistan kanssa.
Hääpäivän brunssi
Hääpäivän aamuksi oli sovittu noutotreenit paikallisen Keski-Suomen kanakoirakerhon järjestämänä, joten hääpäivän brunssi siirtyi seuraavalle päivälle. Fasaani oli viime talvena samaisen kerhon treeneissä, seisojani Jiipin onnistuneen riistatyön päätteeksi eräksi saatu fasaanikukko. Fasaanin kaveriksi tein uppomunat ja parsaa.