Herkullista riistaruokaa, tiukkaa yhdistysasiaa ja koiramaista elämää. Parhaat riistaruokareseptit. Monipuoliset reseptit teeri-, metso-, pyy-, jänis-, hirvi-, metsäkauris- ja valkohäntäpeurareseptit.
Koiria, metsästystä, herkullista riistaruokaa ja vähän vakavampaakin yhdistysasiaa. Ne ovat tämän blogin aiheena. Oma metsästysharrastus on alkanut, kuten se monesti miehillä alkaa, aluksi isän kanssa ja myöhemmin itsenäisesti. Metsästyksen myötä kiinnostus riistaruokaan on luontainen seuraus. Arvokas raaka-aine ansaitsee mielestäni paremman kunnioituksen kuin se monesti saa. Koirat ovat tulleet elämään eri kautta kuin metsästys. Vaikka isällä […]
Read more
Riista on eettisesti parasta lihaa mitä voimme syödä. Riistaeläin on elänyt luonnonmukaisen ja lajinomaisen elämän. Metsästäjän saaliiksi saama riista on arvokasta raaka-ainetta ja sitä tulee käsitellä sen mukaisesti. Riistaa laitetaan usein ruoaksi liian helposti ja perinteisesti sitä ei ole juurikaan maustettu. Minun mielestä riista ansaitsee enemmän. Vähän enemmän aikaa ja vaivaa niin riistasta saa hienon […]
Read more
Viikarista toimivaksi apulaiseksi. Koirat ovat yksilöitä ja siitä johtuen koirankoulutus ei aina ole helppoa. Se mikä toimii toiselle, ei välttämättä toiselle toimikaan. Koiran kouluttamisen problematiikkaan liittyy myös paljon vanhanaikaisia uskomuksia. Nykyaikaisilla koulutusmenetelmillä koirasta saadaan kumppani, joka tekee asiat mielellään, iloisesti ja nopeasti. Koirat osiossa pohditaan ja pähkäillään niitä asioita, mitkä eivät ole itsestään selviä ja […]
Read more
Jäniksiä tulee minulle saaliiksi usein sivusaaliina muun jahdin yhteydessä. Silloin tällöin pomppujänis lähtee jonkun kiven takaa ja päätyy loppujen lopuksi lautaselle. Niin tällekkin kävi. Usein jänis jää saaliiksi koiran ajosta, mutta myös kyttäys jänisten muodostamien polkujen varrella tuottaa tulosta.
Tämä riistapiirakkaa on mahtava yrttinen ruoka, mihin käy kaikenlainen riistaliha. Tästä ei saa pahanmakuista millään. Tähän piirakkaan voit laittaa teeret, metsot, pyyt, fasaanit, hirvenlihat, ihan mitä vaan. Valmistumisen odottaminen maksaa vaivan. Tarjoa piirakka kuuman perunamuusin kanssa.
Metsäkauriista saa hienostuneen alkuruoan riistaillalliselle. Tartar on raakana syötävä liharuoka, joka valmistetaan hienonnetusta tai jauhetusta lihasta ja tarjoillaan yleensä kananmunankeltuaisen kanssa. Parasta tartar on tuoreesta lihasta valmistettuna.
Metsäkauriin liha on erittäin mureaa ja hennon riistaisen makuista. Metsäkauriin ulkofilettä ei tarvitse kypsentää pitkään, usein pelkkä lämmitys riittää, riippuen siitä millaisen kypsyysasteen aterialleen haluaa. Itse pidän jos liha on kypsyydeltään mediumia tai jopa raakaa. Tämä kauris jäi saaliiksi muutaman tunnin istumisen jälkeen. Olin jo luovuttamassa ja etsin mukavaa makuuasentoa passipaikallani kun pukki yhtäkkiä tuli pellon reunaan. Matkaa oli arviolta 100 metriä kun lähetin Lapuan Naturalikseen matkaan. Nappiosuma vitaalialueelle ja pukin matka loppui parinkymmenen metrin päähän lähtöpaikalta.
Keväällä ja alkukesästä parsat ovat parhaimmillaan ja fasaaanin muniakin on saatavilla. Kävin hakemassa metsästysseurallemme nuoria fasaaneja, jotka vapautettiin luontoon alkuviikosta. Kuljetuksen aikana fasaanit jatkoivat munimista ja laatikoista löytyi muutama fasaanin muna.
Teeri on metson ohella suomalaisen metsästäjän perinteisin ja arvostetuin lintusaalis. Metsäkanalintujen kanta vaihtelee ajoittain ja nyt on ollut jo pari hyvää vuotta ja kanta on kestänyt hyvin metsästystä. Aina näin ei ole ollut ja metsäkanalintujen metsästystä on jouduttu rajoittamaan. Teeren liha on tummaa ja maku on voimakkaan riistainen. Teeren lihaa ei kannata kypsentää liikaa, koska se muuttuu helposti maksamaiseksi. Monet kypsentävät teeren kokonaisena, jolloin koivet ja siipilihat tuppaavat kuivumaan liikaa. Itse tykkään kypsentää rintalihat erikseen muista osista. Silloin saan kaikkiin sopivan kypsyyden.
Ukrainan sodan uutisista saimme lukea uutisia, missä kerrottiin, että Venäjä voisi jo tietää suomalaisten aseenkantoluvat ja metsästysseurojen jäsenet. Samassa uutisessa kerrottiin, että Venäjä olisi jo etukäteen etsinyt rekisteritiedot paikallisten asukkaiden aseenkantoluvista tai metsästysseurojen jäsenyyksistä. Toivon, että jollain viranomaisella olisi ”paniikkinappula” millä aserekisterin saa nopeasti tuhottua, tilanteen niin vaatiessa. En usko hetkeäkään, että mikäli aserekisteri on vielä olemassa, kun mahdollinen miehittäjä sitä vaatii, niin se saataisiin pidettyä enää salaisena. Salasanat ei auta jos rekisterin ylläpitäjä joutuu tilanteeseen, missä aseen piippu on suunnattu häneen ja sitä salasanaa kysellään hieman topakammin.
Rillette on ranskalainen alkuruoka. Se on mausteliemessä kypsennettyä, erittäin ylikypsää lihaa. Liha on revitään suikaleiksi tarjoillaan usein alkupalana leivän päällä. Rilletteen käy hyvin riistalintujen koipilihat. Rilleten voi pakata folioon pötköksi jääkaappiin ja leikata seuraavana päivänä siitä siivuja. Siivut paistinpannulle hetkeksi, niin onpas herkku valmista. Ranskalainen kokki paistaisi siivut hanhen- tai ankan rasvassa.
Jäsenen erottaminen yhdistyksestä on aina kovin mahdollinen rangaistus, mitä yhdistys voi jäsenelleen langettaa. Useimmin erottaminen on seurausta siitä, että jäsen jättää jäsenmaksunsa maksamatta. Siihen ei liity juurikaan mitään sen kummempaa dramatiikkaa. Jäsen on vaan päättänyt itse päättää jäsenyytensä, eikä ole tehnyt asiasta varsinaista eroamisilmoitusta ja jossain vaiheessa on yhdistyksessä vain todettava jäsen erotetuksi tai eronneeksi yhdistyksestä. Jäsenen erottaminen on aina perustuttuva lakiin tai yhdistyksen sääntöihin.
Fasaani tuo pahaääninen mutta herkullinen riistalintu. Pian sen rääkäisyn voi taas kuulla, kun soidinaika lähestyy ja fasaanikukko alkaa keräämään haaremiaan ympärilleen. Fasaanikukon laulu ei todellakaan ole mikään musiikillinen huippukokemus. Riistalintuna fasaani on Suomessa tuontikamaa ja istutuksia on tehty jo 1900-luvun alusta. Alunperin istutukset aloitti karkkimies Karl Fazer. Jossain päin Suomea on jo luontaista fasaanikantaa. Fasaani selviää huonosti Suomen luonnossa ja joutuu usein petolintujen tai ketun saaliiksi. Ilman vuosittaisia tuki-istutuksia kanta pikkuhiljaa kuihtuu kunnes kanahaukka vie sen viimeisenkin.
Hyvä ystäväni antoi minulle palat hirven sisäfilettä ja pyysi minua tekemään jotain hyvää hirvenlihasta. Perinteenähän Suomessa on tehdä hirvenlihasta kastikkeita tai laittaa paisti uuniin. Itse olen syönyt lapsuuteni hirveä monessa eri muodossa, usein se oli juurikin sitä hirvenlihakastiketta ja perunoita. Kun sain käsiini parhaat palat kytikseltä ammutusta hirvestä tein siitä hyvät pihvit samaan tyyliin kuten pihvit tehdään naudanlihastakin. Naudanlihassa ja hirvenlihassa ei kovinkaan isoja eroja ole, joten samanlainen kypsennys sopii molemmille. Itseasiassa olen kerran tehnyt sokkotestin, missä oli hirven- ja naudanpaistia valmistettuna samalla tavalla. Kohdeyleisö maistoi lihoja tietämättä kumpaa elukkaa ko. lihapala oli. He eivät erottaneet maun perusteella menikö suuhun hirveä vai nautaa. Metsästäjälle (myös metsästäjän ystävälle) on tietysti suurempi herkku syödä lihaa, minkä alkuperä on tiedossa.
Riistaa leikatessa tulee myös paljon jauhelihaa sellaisista ruhon osista, mitä ei pidetä niin kovin arvokkaana. Kunnolliseen lihamyllyyn kannattaa satsata hieman, sillä se lisää riistan monikäyttöisyyttä ja ne vähemmän arvokkaat ruhonosat tulee käytetyksi. Isommista riistaeläimistä tulee paljon hyvää jauhelihaa kun jaksaa kaivella esimerkiksi kylkiluiden välit. Hyödynsin kauriista jauhettua lihaa tekemällä siitä ohuet, myös saiturin lehtipihviksi sanotut leikkeet. Siihen sopivat lisukkeet niin onpa hyvää ja vähällä vaivalla.
Jänis on Suomessa yleinen saaliseläin metsästäjälle. Saaliiksi saadaan vuosittain noin 200 000 jänistä. Yksi hienoimmista jahtimuodoista onkin jänisjahti ajavan koiran avulla. On todella jännittävä odotella passissa ja kuunnella ajokoiran haukkua, kun se alkaa pikkuhiljaa lähestymään. Viime syksynä kävin jänisjahdissa hyvän ystäväni luona Toivakassa. Keli oli hieno ja koira Jeppe toimi loistavasti. Eräksi saatiin sinä päivänä jänikset mieheen, joten mikäpä sieltä oli kotiin ajella, kun mielessäni jo suunnittelin illallismenua maailman kauneimmalle naiselle herkullisista jäniksen fileistä.
Sunnuntaipaisti eli Sunday Roast on yksi Englannin kansallisruoista. Vaimoni on joskus nuoruudessaan (siis juuri hetki sitten) viettänyt aikaansa Englannissa ja saanut eri perheissä asuessaan sunnuntaisin paistia, minkä äärelle koko perhe on kokoonutunut päivälliselle. Hän pyysi minua tekemään riistaversion kuuluisasta sunnuntaipaistista. Kun puhutaan perinteisestä suomalaisesta riistaruoasta tulee itselle ensimmäisenä mieleen metsäjänis. Sitä ei nyt löytynyt mutta rusakko löytyi. Kun Suomi kohtaa Englannin, hieman metsäjänistä mureampi toivakkalainen rusakko, sopii sunnuntaipaistiksi täydellisesti.
Viime syksyistä heinäsorsaa ja sen kaveriksi savupekonilla höystettyä risottoa. Makuyhdistelmän kruunuksi paahdettua vuohenjuustoa. Sorsan, samoin kuin ankan makupariksi sopii erinomaisesti appelsiini. Mielestäni tässä annoksessa kaikki maut sopivat täydellisesti toisiinsa.
Metsäkauriin sisäfilee on niin mureaa lihaa, että niitä ei juurikaan tarvitse kypsentää. Sisäfileille riittää se, että ne nopeasti pyöräytetään paistinpannun kautta lautaselle. Metsäkauriin sisäfileet ovat niin pienet, että niitä tarvitaan pari per ruokailija. Niille tein kaveriksi sitruunaisen palsternakkapyreen. Sen pirteän sitruunainen aromi sopi erinomaisesti paistetun lihan ja perunoiden kaveriksi. Samalle lautaselle eksyi höyrytettyä varsiparsakaalia ja aiolia. Aiolin kanssa pitää olla varovainen ettei valkosipulin voimakas maku hallitse liikaa ja peitä alleen herkkää metsäkauriin fileen makua.
Viime syksyn pyynnistä löytyi pakastimesta vielä yksi kyyhkykin. Viime syksyinen kyyhkyjahti ei onnistunut kovin hyvin, vaan jostain syystä kyyhkyt eivät eksyneet meidän pyyntimestoille. Jotain kuitenkin tuli reppuunkin asti. Yhdestä kyyhkystä ei kovin isoa ateriaa kahdelle valmistu, joten tein siihen hieman reilummat lisukkeet. Kyyhkyn kaveriksi lautaselle valmistui hernepyre, paahdettuja porkkanoita, perunoita ja hunajalla terästettyä aiolia.
Sorsaa voi valmistaa monella eri tavalla. Yleisimmin sorsa paistetaan uunissa tai pannulla pelkät täkkälihat. Kokeilin valmistaa sorsaa hieman eri tavalla. Tein ensin nyhtöpossu ohjeita mukaellen sorsasta ylikypsää repimiskelpoistasta lihaa ja sekoitin sen Parmesaanikastikkeeseen. Lopputulos oli erinomainen! Pelkästään nyhtösorsakin olisi ollut hyvää ja nyt tuon kastikkeen ja pastan kanssa todella maittava. Nyhtösorsasta pitääkin keksiä jotain muuta herkkua.
Riistanvartijan vuoka, Gamekeeper’s Pie, on riistainen versio kuuluisasta englantilaisesta paimenen piiraasta tai vuoasta, Sheperd’s Pie:sta. Yleensä Sheperds’s Pie valmistetaan jauhetusta lampaanlihasta. Jos käytetään naudanlihaa, muuttuu nimi Cottage Pie:ksi.
Nimestään huolimatta Kiovan kana ei ole ukrainalainen ruoka, vaan venäläinen. Kiovan kana keksittiin hotelli Ukrainassa, Pietarissa 1900- luvun alussa. Kiovan kana valmistetaan usein avamalla tasku linnun rintalihaan ja laittamalla täytteet sisälle. Sen voi valmistaa myös siten, että nuijitaan rintalihat ohueksi ja kääritään täytteet sisälle. Riistaversio valmistui tällä kertaa fasaanista. Fasaani on oman koiran, Jiipin kanssa saaliiksi saatu urosfasaani.
Höyryävän kuuma riistapata on parasta, mitä kylmänä talvi-iltana voi saada ja joka varmasti miellyttää kaikkia perheenjäseniä ja ystäviä. Tämä irlantilainen riistapata sisältää mureaa hirvenlihaa ja vihanneksia, jotka on maustettu paksulla oluella ja runsailla mausteilla. Olueksi sopii porter tai stout-tyyppinen olut. Kun kyseessä on irlantilainen ruoka on Guinness ehkä kuitenkin etuoikeutettu. Lihaksi sopii luonnollisesti muukin riistaliha kuin hirvi. Jos riistaa ei ole saatavilla, naudanliha käy myös. Irlantilainen riistapata on sekoitus riistaa, porkkanoita ja perunoita, jotka kaikki on haudutettu pitkään täyteläisessä olutliemessä. Niidenkin mielestä, jotka eivät pidä oluen mausta, pata maistui eriomaisesti.
Pasta bolognese eli tomaattinen jauhelihakastike on klassikko italialainen ruokalaji, joka valmistetaan yleensä naudan jauhelihasta. Metsäkauriista tulee yleensä myös jauhelihaa, ja se on täydellinen jauheliha myös bolognese kastikkeeseen.
Fasaanistakin on moneksi. Yritän keksiä aina uusia tapoja valmistaa riistaa. Fasaani on meillä hieman harvinaisempi riistaruoka, eikä perinteitä sen kokkaamiseksi oikein ole. Muualta maailmasta toki löytyy paljonkin resptiikkaa, kun jaksaa netin syövereistä etsiä. Tämäkin fasaani tuli saaliiksi seisovan koiran Jiipin ansiosta. Ilman koiraa fasaani on hankala löydettävä, se on todella hyvä piiloutumaan aluskasvillisuuteen.
Joskus on hyvä hieman keventää ruokavaliota. Salaatit ovat siihen hyvä apu. Riistasta harvemmin tehdään salaatteja mutta caesarsalaatti sopii hyvin riistan kaveriksi. Caesarsalaatti on lähtöisin Meksikosta, missä italiasta tullut siirtolainen Caesar Cardini kehitti salaatin Yhdysvaltojen itsenäisyyspäiväksi. Yleensä caesarsalaatti tehdään romainesalaatin lehdistä. Lisänä on usein paahdetuttuja leipäkuutioita eli krutonkeja ja broileria. Tässä salaatissa broilerin tilalla oli fasaania ja romainesalaatin lisänä myös jäävuorisalaattia.
Sattui syksyllä niin hyvä tuuri, että törmäsin pariin metsoon. Itseasiassa koirahan ne löysi. Jiippi etsi lintuja hakkuuaukon reunasta nuoresta männiköstä. Yhtäkkiä näin sen pysähtyvän jämäkästi seisomaan. Jiipin asennosta huomasi, että nyt ollaan tosissaan. Hiippailin lähemmäksi Jiippiä ja annoin avanssikäskyn Jiipille. Jiippi lähti räjähtäväasti eteenpäin, niinkuin se aina tekee kun kyseessä on metsäkanalintu. Mitään ei löytynyt ja ajattelin jo, että siitä on lintu lähtenyt, juuri ennenkun saavuimme lähistölle. Samassa kun harmittelin tilannetta, yläpuoleltani puusta lähti metso kovan ryminän kanssa lentoon. PAM ja teräshaulit lähtivät Benellin piipusta yli 500 m/s nopeudella kohti pakoon pyrkivää salomaiden kuningasta. Huomasin heti, että nyt sattui kohdilleen ja näin linnun tippuvan alas. Jiippi syöksyi samassa varmistamaan tilanteen hyppääämällä makaamaan tippuneen ison linnun päälle. Siitä ei enää karata. Kova tuuletus päälle ja kehuin koiraa. Kovin olimme juhlatuulella, enkä sitten ehtinyt reagoimaan kun samaisesta puusta pölähti lentoon toinenkin metso. Se meni menojaan. Mahdollisuus oli tuplaan, mutta enpäs huomannut katsoa ylöspäin.
Yleensä kun saan saaliiksi metsäjäniksen tai rusakon leikkaan ulkofileet irti, enkä laita niitä siihen perinteiseen jänispataan. Ulkofileet ovat riittävän isot, että niistä syö kaksi henkilöä. Siis file/henkilö. Koska, minulla ei ole ajokoiraa ovat jänikset yleensä muun metsästyksen sivusaaliita. Joskus kuitenkin innostun lähtemään kyttäilemään jäniksiä ihan erikseenkin. Metsäjänikset ja rusakot lähtevät iltaisin liikkeelle auringon laskettua. Liikettä riittää aamuhämärään asti. Kuutamoiltoina talvisin, näkyvyys riittää jänisten kyttäilyyn läpi yön.
Itsenäisyyspäivänä on yleensä aika hiljaista ja silloin onkin aikaa askarrella keittiössä pitemmän kaavan kautta. Halusin tehdä itsenäisyyspäiväksi jotain suomalaista. Mikäpä se on suomalaisempaa kuin riistaruoka. Ihan kuitenkaan en pysytellyt kaikkien raaka-aineiden kohdalla kotimaisuudessa. Heinäsorsan kaveriksi lautaselle päätyi perunaa ja appelsiinikastiketta sekä pikkelöityä punasipulia ja sitruunageeliä. Sitrushedelmien hapokkuus sopii mielestäni erittäin hyvin heinäsorsan rinnalle.
Metsäjänis alkaa pian olemaan harvinaisempi saalis kuin serkkunsa rusakko eli peltojänis. Saalismäärät ovat jo samaa luokkaa. Metsäjänis on väistymässä lumirajan vetäytyessä hiljalleen pohjoisemmaksi ja antaa samalla tilaa rusakon leviämiselle. Maullisesti metsäjänis on riistaisempi kuin rusakko. Rusakon maku on miedompi ja hienostuneempi kuin metsäjäniksen. Tämä jänis jäi saaliiksi metsäkanalintujahdin sivusaaliina Jiipin seisoessa jänistä kuusen juuressa.
Tein teeri-illallisen saaliiksi saamastani teerestä. Kovin hyvin tuokaan ei koiran seisonnassa pysynyt, vaan yritti paeta paikalta kun lähestyin sitä. Metsäkanalinnut ovat niin arkoja, että jos pysyvätkin paikoillaan kun koira saa seisonnan, niin viimeistään silloin lähtevät lentoon, kun metsästäjä lähestyy koiraa ja lintua.
Jauhoin jäniksen jalat ja huonommat osat jauhelihaksi ja tein siitä maukkaan pupuburgerin. Paahdoin sämpylöitä pannulla, siten että sain niihin hieman väriä ja näyttävän parilakuvion pintaan. Kasaa burgerit siten, että pohjan päälle tulee majoneesia, sen päälle salaatti, pihvi, tomaattisiivut, juustokastiketta, pekonit ja kansi päälle. Kyllä maistui.
Yleensä jäniksestä valmistetaan jotain pataruokaa. Olen yrittänyt keksiä uusia tapoja käyttää riistalihaa ja teinkin nyt jäniksen koivista käristyksen, jonka käytin pizzan täytteeksi. Metsäjäniksen sain eräksi ollessanin koirani Jiipin kanssa kanalintujahdissa. Jiippi haistoi jäniksen kuusen alta ja tällä kertaa osuin heti ekalla.
Metsäkauriinmetsästys on, siitä lähtien kun se vuonna 2005 vapautettiin luvanvaraisuudesta, tuottanut monenlaisia ongelmatilanteita metsästäjille tai enemmänkin metsästysseuroille. Kyse on useimmiten siitä, kenellä on metsästysoikeus? Toinen monia askarruttanut asia on erilaiset metsästysseurojen asettamat rajoitukset metsäkauriin metsästykselle. Yritän tässä selkiyttää ongelmia perustuen lakiin ja Metsästäjäliiton Jahti-lehden lakipalstalla olleisiin kysymyksiin ja lehden käyttämien asiantuntijoiden vastauksiin.
Muutaman tyhjän reissun jälkeen hilauduin taas aamuhämärässä tuttuun passipaikkaan pellonreunaan. Olin saanut vihjeen tuttavalta, että pellolla on näkynyt metsäkauriin tuoreita jälkiä. Sinnehän sitä piti suunnistaa, kun jäi kevätpukkikin saamatta. Keväällä näin pukin kyseisellä pellolla ja sain sen kerran jopa kiikarin ristikkoonkin mutta sillä kertaa matkaa liikaa, enkä tohtinut ampua kun mielessä oli vielä edellisen kevään pitkä jäljitys.
Olen pitänyt potkia eräänä sitkeimmistä ruhon osista mitä eläimestä löytyy. Ja niin se taitaa ollakkin, mutta pitkällä haudutusajalla potkistakin saa mureaa ja maukasta. Monesti potkista tehdään osso buccoa leikkaamalla niistä kiekkoja. Nyt kypsensin metsäkauriin potkat kokonaisina. Jouduin hieman lyhentämään potkia sahaamalla, jotta ne mahtuivat pataan paremmin.
Onnistuin taas saamaan saaliiksi metsäkauriin. Menin kauriskytikselle aamunkoitteessa, itse asiassa mennessäni passipaikalle oli vielä täysin pimeää. Kun alkoi jo hämärtämään soittelin buttoloa pellon reunassa. Mitään ei näkynyt. Jonkin ajan kuluttua rusakko loikki pellonreunassa ja ajattelin, että saan edes jotain saalista kun ammun tuon rusakon. Rusakko reppuun ja takaisin passiin. Olin jo luovuttamassa ja otin mukavamman asennon kiveä vasten nojaillen. Pyy vihelteli takanani pusikossa. Otin pyypillin taskusta ja aloin keskustelemaan pyyn kanssa. Samalla huomasin kaurispukin pellolla noin sadan metrin päässä. Kävin makaamaan ja otin pukin ristikkoon. Puristin liipaisinta ja Tikka sanoi KLIK.
Erilaiset terriinit ja pateet ovat erinomaisia alkupaloja riistaillalliselle tai vaikkapa välipalaksi. Terriini ja pateen ero on vain rakenteessa. Terriini on karkeampi ja patee hienompi rakenteeltaan. Tapaslautasille erinomainen lisä, varsinkin kun pateen on itse valmistanut saaliiksi saaduista riistaeläimistä. Samalla tulee hyödynnettyä suurempi osa riistaeläimestä. Tällä kertaa tein metsäkauriin maksasta pateeta kahdella eri tavalla.
Kävin taas kerran sorsajahdin aloituksessa 20.8. Liminganlahdella. Odotukset olivat taas korkealla, kuten aina. Menimme paikalle jo edellisiltana ja tarkoitus oli mennä varaamaan hyvät paikat jo illalla ja viettää yö veneen pohjalla nukkuen. Kova vesisade sai medät kuitenkin toisiin ajatuksiin ja veneessä yöpyminen vaihtui laavulla hengailuun ja autossa nukkumiseen. Aamu oli onneksi hieman parempi ja saimmekin hyvät paikat Liminganlehden pusikoista. Porukkaa ei tänä vuonna ollut kovin paljoa, ehkä arkipäivä ja huono keli ei kaikkia houkutellut. Kova tuuli, sadekuurot ja aallokko aiheutti hieman ongelmia, eikä vene oikein pysynyt paikalla kaislikossa. Kovasti keinutti vielä illalla maissakin. Vesilintuja lenteli alueella runsaasti, mutta kovin korkealla lentelivät. Pääsin testaamaan itseladattuja teräspartuunoita, joiden lähtönopeus on hieman yli 500m/s. Erittäin hyviä, paljon parempia kuin kaupan paukut. Näistä kirjoitan oman jutun hieman myöhemmin. Muutamia sorsiakin saatiin saaliiksi.
Erilaiset kyttäyskopit ovat alkaneet yleistymään Suomessakin. Kyttäyskoppi on kehittyneempi versio ampumatornista. Useinhan kyttäyskoppeja on näkynyt Keski-Euroopan peltojen laidoissa. Pääasiallisesti kyttäyskoppia taidetaan käyttää peurojen ja kauriiden, sekä pienpetojen metsästyksessä. Hyvä kyttäyskoppi on sellainen, mikä piilottaa metsästäjän hyvin ja metsästäjän on siellä mukava oleskella useammankin tunnin yhtäjaksoisesti. Mikäli kyttäyskoppia käytetään kylminä vuodenaikoina on hyvä olla eristetyt seinät ja jonkinlainen lämmitin. Lämmitystä valittaessa on huomioitava riittävästä ilmanvaihdosta ja siitä, että mahdolliset savut ja kaasut johdetaan turvallisesti ulos. Metsästäjän kohde-eläimet käyttävät myös hajuaistiaan, joten kopista tulevat mahdolliset hajut on syytä johtaa riittävän korkealle. Kyttäyskoppi vaatii aina maanomistajan luvan ja hyväksynnän kopin sijainnille.
Pyörähdettiin taas mutka Tallinnassa. Tallinnan turistimäärä on edelleen matala, vaikka selvää piristystä on koronarajoitusten jälkeen jo näköpiirissä. Vähäiset asiakasmäärät ovat pakottaneet ravintolatkin kilpailemaan vähäisistä asiakkaista kovempaa. Kaikissa paikoissa tuo kilpailu ei näy valitettavasti asiakaspalvelun laadussa. Ehkä jatkuvat koronarajoitukset hoitavat nuo muutamat pois markkinoilta kokonaan. Parhaat Tallinan ravintolat löytyvät sooloiluja.com blogista. Kannattaa vilkaista sitä ennen Tallinan reissua. Blogista löytyvät ravintolat arvosteluineen ja Tallinnan nähtävyydet. Sieltä mekin katselimme mistähän löytysi tälle reissulle mukava illallispaikka. Jos löytyisi vielä sellainen, joka tarjoaisi riistaruokaa. Edellisellä kerralla löysimme ja ihastuimme ravintola Annoon. Nyt etsimme kuitenkin sellaista paikaa, missä emme olisi aiemmin käyneet. Peppersack ja Olde Hansa on jo monta kertaa testattu ja hyviksi havaittu. Molempien artikkelissa mainitun ravintolan pääruoan hinta oli hieman alle 20€.
Löysin Tallinnasta kaupasta metsäkaurissäilykettä. Sitähän tietysti piti ostaa. Metsäkaurissäilyke oli hyvää sellaisenaankin, joten sitä olisi voinut laittaa vaikka leivän päälle. Tänään tein siitä lounaaksi tomaattipohjaisen pastakastikkeen. Hyvää ja helppo kesäpäivän lounas.
Juhannuksen juhlimisen jälkeen on kunnon riistaburgeri paikallaan. Burgerin pihveihin kelpaa mikä tahansa riistan jauheliha. Tässä käytin metsäkauriin paistijauhelihaa. Tein burgeriin smash burgerpihvit. Smash burgerin idea on saada saada pihviin mahdollisimman rosoinen, pitsimäinen, rapea reuna ja reilu paistopintaa. Yksinkertainen burgeri ei vaadi liikoja muiden täytteiden osalta: majoneesia, kasviksia ja sopiva kastike on kaikki mitä täydelliseen riistaiseen smash burgeriin tarvitaan.
Perinteisesti metsästys Suomessa ollut sellaista, että mies kävelee metsässä riistaa etsien apuvälineenä useimmiten vain haulikko ja koira. Onpa joskus ollut aika jolloin ruutiaseen tilalla on ollut keihäs. Edelleen arvostetaan sellaista metsästystä, missä saaliin saamiseksi joutuu näkemään mahdollisimman paljon vaivaa. Uuden teknologian tulo metsästykseen on kohdannut joidenkin metsästäjien osalta paljon vastustusta. Miksi uutta teknologiaa vastustetaan?
Sain tilaisuuden kokata riistaruokaa yhdelle Suomen A-maajoukkue hiihtäjälle, Katri Lylynperälle. Katri tuli Jyväskylään testeihin Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskukseen. Samalla Katri tuli näyttämään meille kasvattiamme australiankelpie Väpää (Didaktic’s Rolex). Alkukeitoksi Katri sai paahdettua myskikurpitsakeittoa. Pääruoaksi valmistin metsäkauriin sisäpaistia ja jälkkäriksi creme brulee mansikoilla ja appelsiinigeelillä.
Teeri on perinteisin suomalainen metsäkanalintu metson ohella. Viime syksy oli hyvä teerisyksy moneen vuoteen. Lintuja oli runsaasti ja muutaman onnistuin saamaan reppuunkin. Tämä teeri istahti puuhun ollessani kuvastamassa hakkuuaukon reunalla. Matka oli pitkä mutta sain piilossani vaihdettua tungsten-patruunan haulikkoon siten että teeri ei häiriintynyt. Ja tippuihan se. Jiippi sen sitten pajukosta kävi hakemassa. Mietinkin, että olisikohan tämäkin jäänyt löytymättä ilman koiraa.
HELMI-ohjelma on ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteinen hankekokonaisuus, jonka tavoitteena on hoitaa laajoja elinympäristökokonaisuuksia. Hankkeessa muun muassa suojellaan ja ennallistetaan soita, kunnostetaan lintuvesiä, kosteikoita ja ranta-alueita, hoidetaan perinneympäristöjä, kunnostetaan pienvesiä ja ranta-alueita. Soiden, lintuvesien ja kosteikoiden kunnostaminen ja hoitaminen liittyy vahvasti myös metsästäjien intresseihin. Kukapa metsästäjä ei haluaisi metsästystä kestäviä ja vahvempia riistakantoja. Metsästäjät ovat myös suurin luonnosuojelutyötä tekevä harrastajaryhmä.
Pyy on pienin metsäkalinnuistamme ja maukkain. Pyyn liha on vaaleaa, muista metsäkanalinnuista poiketen. Birdlife luokittelee pyyn vaarantuneeksi lajiksi. Kyse lienee kuitenkin metsästyksen vastustamisesta. Riistakolmiolaskentojen mukaan pyykanta ei ole pienentynyt viimeisen reilun kolmenkymmenen vuoden aikana, vaan kanta on ollut, vuosittaista vaihtelua lukuunottamatta, tasainen ja kestää hyvin metsästystä. Tämä pyy jäi saaliiksi kuljettuani Jiipin kanssa saalistusreissulla. Eipä tuo kuitenkaan kestänyt koiran seisontaa, vaan pyrähti lentoon. Erehtyi kuitenkin lentämään kulkemani polun yli ja siihen nappilaukaus. Aikamoiseen pusikkoon lintu kuitenkin putosi ja taas oli koiralle käyttöä. Sieltä Jiippi sen löysi ja toi minulle.
Covid-19 viruksen jyllätessä jo toista vuotta on moniin harrastuksiin tullut erilaisia rajoitteita. Kokoontumisrajoitus koskee koko Suomea ja useamman hengen kokoontumisia yhteen. Pahimmillaan rajoitukset koskivat koko Uuttamaata, eikä sieltä päässyt matkustamaan muualle Suomeen. Tuo rajoitus on kuitenkin jo poistunut, koska silläkään ei pystytty estämään tuon virusperkeleen leviämistä koko valtakuntaan. Nyt suunitellaan tiukempia liikkumisrajoituksia, joissa on liuta erilaisia poikkeuksia. Monet ovat siirtyneet hoitamaan työnsä etäyhteyksien kautta omista kotitoimistoistaan ja yhdistystoimintaankin on poikkeuslailla sallittu kokouksiin osallistuminen etäyhteyksien kautta. Kokemukset etätyöskentelystä on ollut niin positiivisia, että myös Suomen Saksanseijojakerho on päättänyt sallia osallistumisen KAER-kokeisiin etänä.
Pyrin hyödyntämään saaliiksi saamani riistaeläimet mahdollisimman hyvin. Yleensä irroittelen jäniksistä parhaat palat: etu-ja takajalat, sekä fileet irti ja jauhan lopuista osista jauhelihaa. Jaksan leikellä kylkiluiden välistäkin lihat irti. Jos jauhaa vielä potkat mukaan tulee jauhelihaa reilu puoli kiloa yhdestä jäniksestä. Halusin jänisburgeriin suomalaisia makuja, joten valitsin juustoksi leipäjuuston.
Jotkut yhdistykset ovat joutuneet ns. ”toimitusjohtajahuijauksen” kohteeksi. Toimitusjohtajahuijauksessa rikollinen tekeytyy yhdistyksen puheenjohtajaksi tai muuksi toimihenkilöksi ja pyrkii harhauttamaan yhdistyksen rahastonhoitajaa tekemään rahansiirron omalle huijaustililleen. Usein rahastonhoitajaa lähestytään sähköpostitse. Yhdistyksen vastuuhenkilöiden tiedot on kaivettu internetistä ja viestistä saakin vaikutelman, että viestin on lähettänyt oman yhdistyksen puheenjohtaja ja rahan siirrolla on kiire. Tekaistu sähköpostitili on luotu muistuttamaan kyseisen yhdistyksen vastuuhenkilön, kuten puheenjohtajan tai sihteerin sähköpostiosoitetta. Rahastonhoitajille lähetetyissä viesteissä on pyydetty maksamaan ulkomaanlasku nopeasti. Myös poliisi on tietoinen asiasta ja varoittanut eri alueilla ja paikkakunnilla yhdistyksille lähetetyistä tekaistuista laskuista, joissa kehotetaan tekemään tilisiirto ulkomaiselle pankkitilille.
Monissa resepteissä kehotetaan marinoimaan lihaa ennen kypsentämistä monenlaisissa liemissä, jopa useita vuorokausia. Onpa joskus kehotettu häivyttämään riistan maku riistalihasta, liottamalla sitä maidossa. Miksi sitten ylipäänsä syödä riistaa jos ei pidä sen mausta? Itse tykkään kypsentää riistalihat sous vide -keittimellä. Menetelmässä liha pakataan tyhjiöpussiin ja kypsennetään hauduttamalla pitkään matalassa lämpötilassa. Sinnekään pussiin ei hyödytä tunkea mausteita sisään, paitsi koristemielessä.